Ei herätty epäinhimillisen aikaisin, vaikka kelloon herättiinkin. Tarkoitus oli purjehtia Kökariin tapaamaan Tuomaksen vanhempia. Ensimmäinen vilkaisu ulos paljasti kuitenkin karun faktan: sumu. Vaikutti päivänselvältä, että sumu haihtuisi hetkenä minä hyvänsä, kun aurinko vain pääsisi kunnolla lämmittämään. Eipä haihtunut. Jurmon webbikamera paljasti samat olosuhteet myös sieltä. Aluksi vaikutti siltä, että Kökarissa olisi ollut selkeää, mutta sumua oli sielläkin, ainakin merellä. Sosiaalinen media toi lisätietoa mm. Bänöstä, että sumua sielläkin.
Tuli puolipäivä, eikä sumu ollut hälvennyt. Lauttamaiset sumumuodostelmat (Stratus fractus) ajelehtivat saaren päältä ohentuen samalla tiivistyäkseen taas meren päällä sankemmiksi. Etelään kääntynyt tuuli toi lämmintä kosteaa ilmaa suhteellisen viileän meren päälle, jolloin kosteus tiivistyi sumuksi. Advektiosumu ei hetkessä hälvene: oli pakko jättää Kökar ja jäädä Utöhön toiseksi yöksi.
Kävelimme saaren eteläkärkeen katsomaan armeijan bunkkereita ja Draken-laivan uppoamisen muistomerkkiä. Tiirat puolustivat reviirejään kiivaasti. Jäkälikössä paineli metrinen kyy. Majakka kuulsi sumun läpi, välillä heikommin, välillä selkeämmin.
Palatessa kiipesimme majakan juurelle, ja kuin pyydettynä majakkaopas (paljasjalkainen utöläinen Hanna Kovanen) tuli kyselemään, olimmeko tulossa opaskierrokselle. Emme olleet mutta saimme yksityiskierroksen. Paljon tuli juttua, ja jotain ehkä tarttui muistiinkin.
Veneitä lipui illan mittaan tasaiseen tahtiin. Paikkoja on rajoitetusti mutta veneilijä käyttää mielikuvitustaan. Osa jäi ankkuriin lahdelle.
 |
| Tylli |
 |
| Drakenin muistomerkki |
 |
| Näkymä Utön eteläkärjestä kohti etelää |
 |
| Utön eteläkärjestä |
 |
| Utön majakka sumun läpi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti