lauantai 30. toukokuuta 2015

Vaasaa kohti

Ennusteiden mukaan tuulen piti hiljentyä iltapäivällä lähes olemattomaksi ja kääntyä vastaiseksi. Olisi pitänyt toimia sen mukaan. Kuljeskeltiin sen sijaan kylillä geokätköjen perässä ja kiireettömästi valmistauduttiin lähtöön.

Alkuun saatiinkin hyvä lenssi, sitten iltapäivällä kävi kuten pitikin: tuuli loppui mutta isohkot aallot jäivät keikuttelemaan venettä. Matkaa jäljellä siinä kohdassa noin 40 mailia. Ennen Vaasaa korkeintaan kaksi siedettävää paikkaa, jonne meidän syväyksellämme pääsisi. Niinpä rautagenoa joutui hommiin.

Aurinko laski kun oltiin Vaasaan johtavan syväväylän alussa. Wasalinen matkustajalaiva lipui syväväylää kohti satamaansa, kun me puikkelehdittiin varsin epämääräisesti merkittyä matalahkoa pienveneväylää. Laituriin päästiin varttia ennen puoltayötä.

Unta ei tarvinnut pitkään etsiä.

torstai 28. toukokuuta 2015

Elämää säätiedotusten kanssa

Aaltoennusteita, tuulidiagrammeja, 3D-sääkarttoja, satelliittikuva-animaatioita ynnä muita on tarjolla ilmaiseksi tai pientä rahaa vastaan niin paljon, että päivä menisi helposti vain niitä läpikäydessä. Olennaisen tiedon saa kuitenkin Ilmatieteen laitoksen julkaisemasta säätiedotuksesta merenkulkijoille eli muutaman virkkeen mittaisesta tekstistä. Radio Suomi julkaisee oman askeettisen merisäänsä kuusi kertaa vuorokaudessa.

Internetistä "luettavan" ennusteen houkuttelevuus perustuu ainakin osittain vakuuttavaan esitystapaan, jos se siis vakuuttaa. On myös tyrmäävää tarkkuutta kertoa vuorokauden päähän ulottuvia tuuliennusteita kymmenesosien tarkkuudella, esimerkiksi 7,3 m/s. Se jos mikä vakuuttaa – jos vakuuttaa. Sen rinnalla ilmaisu "etelänpuoleista tuulta 4–8 m/s" tuntuu kovin vanhanaikaiselta.

Toinen syy houkuttelevuuteen on mahdollisuus paikkakunta- tai koordinaattipohjaiseen ennusteeseen. Kun ennusteen otsikkona lukee vaikka Kaskinen, jossa juuri ollaan, tulee olo, että ei luekaan enää ennustetta vaan faktaa.

Purjehtijan näkökulmasta vallitsevan sään suuntaviivat ratkaisevat sen, lähdetäänkö merelle vai jäädäänkö satamaan. Paikalliset sääilmiöt voivat kuitenkin muuttaa todellisuutta veneessä huomattavasti. Niistä ennusteet eivät kerro mitään, eivät edes ne paikkakuntakohtaiset. Näitä ovat esimerkiksi tuulen kanavoituminen salmissa, tuulen hetkellinen yltyminen tai moinaaminen läheisen pilven vaikutuksesta ja suunnan muuttuminen rantaviivan tai niemen kärjen tuntumassa. Joskus käy niinkin, että hyvän purjehdustuulen ennusteesta huolimatta vain tulee pläkä, ilman mitään selkeää syytä tai ainakaan selitystä. Purjeiden läpsyessä velttoina ennusteessa mainittu 7,3 m/s tuntuukin lähinnä koomiselta.

Koko ajan on siis arvioitava olosuhteita ja pantava merkille muutoksia. Reagoitava muuttuneisiin olosuhteisiin, joskus nopeastikin, vaikka ennuste ei kertonut mitään sellaisista.

Aaltoennuste on olennainen myös, varsinkin jos lähtee ylittämään tai lähtee etenemään kaukaiseen kohdesatamaan eikä matkalla ole mitään paikkaa, mihin mennä olosuhteiden muututtua kohtuuttomiksi.

Aaltoennusteisiin pätee sama kuin muihinkin ennusteisiin: joskus pitävät paikkansa, joskus eivät. Aaltoennusteen mukaan piti Selkämerelle nousta illaksi liki puolitoistametrinen aalto suurimpien ollessa reilusti yli kaksimetrisiä, mutta todellisuus oli toisenlainen: vallitseva aallonkorkeus 0,3 m, suurimmat 0,5 m. Merellä olleen onneksi ennuste meni pieleen noin päin.



Ennusteita pitää myös osata käyttää oikein. Perinteinen virhe on lähteä merelle maaennusteiden perusteella. Olosuhteet ovat merellä aina kovemmat, ja tuulensuunta voi poiketa reilustikin maaennusteeseen verrattuna. Kännykkään saa myös hienon tuuliennustesovelluksen, joka näyttää laskennallisen ennusteen koko maapallolle (GRIB). Sen apu on valtameripurjehduksessa varmasti korvaamaton mutta Itämeren olosuhteissa, varsinkaan rannikon tuntumassa, sillä ei ole mitään käyttöä. Sovellus näyttää kuitenkin uskottavasti myös Itämeren alueen tuulet, joten jos taustaa ei tiedä, saattaa mennä pahasti pieleen.

Maapallon kolme kertaa purjehtien kiertäneet Pehr ja Märtha Sandström kertoivat Örnsköldsvikin satamassa muutama vuosi sitten, että ainoat sääennusteet heille tuotti ilmapuntari veneen salongissa. Ei toki ollut nettikään käytössä, ainakaan kahdella ensimmäisellä kierrolla mutta pointti onkin se, että hitaalla purjeveneellä ei säärintamia pääse karkuun vaan ne on otettava vastaan. Tämä pätee valtamerellä, kun taas lähempänä rannikkoa on mahdollista olla lähtemättä tai jäädä aiottua aiempaan satamaan. Siinä mielessä sama pätee rannikonkin tuntumassa, että kaikkeen on kuitenkin varauduttava. Vaikka satamaan tai turvasatamaan olisi matkaa vain 5 mailia, se on kuitenkin tunnin matka, jonka aikana pitää pärjätä kaikissa keleissä.

Mainittakoon vielä, että perinteistä radion ääressä istumista ei kannata väheksyä, sillä kovin kauas rantaviivasta ei tarvitse mennä, kun tietoverkkoyhteys jo katkeaa. Radio kuuluu kuitenkin kauas avomerelle, varsinkin jos antenni on maston päässä.

Mentiin...

...Kaskisiin...

Frank W oli meitä vastassa.
Aamulla tunnelma Kasalassa oli siedettävä. Tosin kännykameran vedenpitävä kuori ja sen linssinsuoja aiheutti oman mausteensa tunnelman välittymiseen linssiheijastumien muodossa.


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Rauma taakse jää

Satamakonttorin eli kahvilan poika lupasi jättää vessan yöksi auki mutta suihkuun olisi päässyt vasta aamuyhdeksältä. Olimme ainoa vene, joten menettely ei kauheasti ihmetyttänyt. Emme jääneet odottelemaan suihkua vaan heräsimme viideltä sumuiseen aamuun ja köydet irrotettin puoli seitsemältä. Sumu oli hälvenemässä.

Eurajoen kohdalla jaksaa aina hämmästyttää, kenen idea oli pystyttää kolmen ydinvoimalan vierelle yksi ainoa tuulivoimala. Se varmaan tuottaa sähköä alueen valaisuun, että Teollisuuden Voima Oyj voi markkinoida voimaloitaan vihreinä voimaloina. Tuulivoimalla kuitenkin pyyhälsimme ohi ja Eppu Normaalia kunnioittaen suljimme toviksi ikkunat.

Aiemmilla kahdella kerralla, kun purjehdimme tästä pohjoiseen, on tuuli ollut joko vastainen tai tyyni. Kolmas kerta sanoi toden: nyt tuuli lounaasta ja eteneminen oli sitä kautta rentoa ja leppoisaa, vauhdikastakin.

Porin Tahkoluodon paikkeilla Anu huomasi lännen puolella ikään kuin saderintaman. Ei ollut sadetta vaan sumua, joka noin puolessa tunnissa peitti kaiken. Jatkoimme ulommalla väylällä tutka päälle kytkettynä. Kaksi venettä meni noin puolen mailin päästä ohi. Ilman tutkaa olisimme olleet asiasta tietämättömiä.

Kasala kutsui karulla askeettisuudellaan ja asvalttipihallaan. Ylikorostetun suojaisa satama houkuttelee kuitenkin puoleensa. Illalla pientä treeninpoikasta. Sumu ei hälvennyt illallakaan.

Lähtötunnelma Raumalla

Haahkauroksia


Tekniikka palvelee sumussa.



tiistai 26. toukokuuta 2015

Olosuhteiden kirjo

Kukko ehti laulaa ennen kuin simmu aukesi, eli heräsimme vasta seitsemältä. Ehkä ihan oikeastikin kukko oli jo laulanut, Katanpäässä kun on tätä nykyä kotieläimiäkin, kukkojen lisäksi kanoja, koiria ja lampaita.

Purjeet ylös heti satama-altaassa ja kohti pohjoista. Jouduttiin samantien sotatoimien keskelle: merivoimien aluksia näköpiirissä ainakin viisi. Tuomas ei viime vuoden tapaan saanut kertauskutsua alkukesälle mutta vielä ei voi olla varma, ettei palvelukseen joudu silti astumaan... Erinäköisten alusten lisäksi niiden lähistöllä pörräsi kumiveneitä ja sukeltajien päät pompsahtelivat pintaan kuin korkit.

Leppeä myötätuuli kuljetti ohi Uudenkaupungin ja Lyökin pookin. Alkoi sadella. Tuulikin yltyi. Lähestyvä saderintama saattoi sekoittaa ennustetta, sillä iltapäivää ja iltaa kohden luvattiin heikompaa tuulta. Hetken kävi jo reivaaminen mielessä mutta ei kuitenkaan ruvettu. Alkumatkan 2 - 4 solmun vauhti unohtui hetkessä, kun kokka alkoi kohista, ja loppumatkan keskinopeus ylitti kevyesti 6 solmua. Vettä satoi kunnolla ja Eppu alkoi viihtyä enemmän sisätiloissa.

Tultiin purjeilla Rauman edustalle, sataman suulle. Siitä moottorilla vähintäänkin arveluttavaa väylää kohti Syväraumanlahtea. Arveluttavaa siksi, että suulla oli kyltti, jonka mukaan vettä olisi vähimmillään 1,2 metriä. Kun syväyksemme on 1,9 metriä, yhtälöstä tulee lähinnä epäyhtälö. Mutta koska mahduimme tulemaan viime vuonnakin, mahduimme nytkin.

Olisi voinut ottaa hyvänkin kuvan, mutta tuli otettua tällainen.

Eppu löytää veneen parhaat paikat.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Päivä Katanpäässä

Kello herätti aikaisin merkiten merelle lähtöä. Ei lähdetty vaan jäätiin päiväksi järjestämään tavaroita ja ulkoilemaan. Tuulinen päivä olisi kyllä ollut mutta toisaalta oli hyvä saada roinat järjestykseen.

Käytiin kävelemässä Lypyrtin pohjoista rantaa. Läheltä liippasi, ettei Eppu olisi saanut kyyn hampaita lihaansa. Hyppäsi refleksinomaisesti ilmaan, tuijotti hyökkäysvalmista kyytä tovin ja loikki sitten etäämmälle. Mainittakoon, että alla olevissa kuvissa esiintyvä kärmes ei ole kyseinen kyy eikä kyy lainkaan vaan rantakäärme. Lisäksi nähtiin sisilisko ja kolme valkohäntäkaurista.

Iltapalakaloja yritettiin pieni hetki mato-ongen, virvelin ja pilkin voimalla mutta saalis jäi aika laihaksi, vaikka lajikirjo olikin saatujen yksilöiden määrän nähden laaja: ahvenia, särkiä ja silakoita.

Ihan täydellisesti ei vielä ole päästy lomalle, Tuomas kun joutui vielä hoitelemaan työasioita sekä Wilman että puhelimen voimin.

Yön kanssamme laiturissa olleet moottorivene ja purjevene lähtivät päivän mittaan, ja me jäimme toiseksi yöksi ainoana veneenä. Rauha oli rikkumaton. Iltapäivällä yksi moottorivene käväisi laiturissa mutta eipä siitäkään rauhanhäiritsijäksi ollut.

Katanpään (Lypyrtin) pohjoisrantaa

Rantakäärme uimasillaan



sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Liikkeelle!

Kevät on ollut tuulinen. Lauantaina Raahen Nahkiaisessa mitattiin puuskahuipuksi 32,9 m/s. Ihan siihen tuuleen ei ehkä mentäisi, ainakaan täysin purjein... Lähipäivien ennusteet lupaavat suotuista tuulta. Jos ennuste toteutuisi, se olisikin ensimmäinen kerta, kun pääsisimme painelemaan kohti pohjoista niin, että ylipäänsä tuulee ja ettei tuule vastaan.

Aamulla viimeiset rojut viipymättä veneeseen ja paatti lähtökuntoon. Viereisestä s/y Vahinesta (Laurin Koster) toivottivat hyvää matkaa. Hyvää matkaa heille myös!

Aurinko paistoi mutta merivesi (n. 10 astetta) viilensi ilmaa niin, että pukeutuminen muistutti lähinnä talvesta kuin kesästä. Katanpäässä oli vain yksi vene meidän lisäksemme. Oli vaikea päättää, mihin kohtaan laituria haluttiin.

Cirrus fibratus vertebratus




Pihvit paistuivat uudessa grillissä.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Keväthommia

Edelliskevään viimetippa-aikataulutusta ei nyt haluttu, joten paatti laskettiin veteen jo ennen vappua, että jäisi tarpeeksi aikaa erinäisiin asennustöihin. Sprayhood asennettiin vielä veneen ollessa pukeilla, muut vasta myöhemmin. Myös uusi akusto (83 kg) asennettiin vasta laskemisen jälkeen.

Telakoitsija veljineen naureskeli, kun kuuli, että asennamme tutkatolpan, kun vene on jo vedessä. "Puolet pulteista putoaa mereen", kuului yksituumainen tuomio. Ihan puolia ei pudonnut; vain asennusohjeiden yksi sivu putosi tuulessa mereen mutta sekin saatiin takaisin ylös.

Jos ensi keväänä sitten selvittäisiin tavanomaisilla kevätpuhteilla ja vesillekin näin ollen jo vaikka vapuksi. Mukavaa puuhasteluahan laitteiden asentaminen on, mutta olemme sittenkin ensisijassa purjehtijoita ja vasta toissijaisesti värkkääjiä.

Sprayhoodin kaavojen tekoa
Sprayhood valmiina!

Potkurinkiillotuskilpailun hyvä kakkonen. s/y Elegia vei voiton.

Vaha toi kiillon.

Kauhtuneet verhot vaihtuivat uusiin.

Paukkuliivit huollossa

Koekäyttöä

Ainahan mastoon pitää mennä...

Tutkan ja tutkatolpan asennuskamat laiturilla

Hieman sekainen työmaa

Tutka asennettu ja purjeet paikoillaan