Perjantai-ilta, viikonloppu ja pari vapaapäivää töistä. Syksyinen meri veti puoleensa. Retkeen mahtui kaikkea muttei myrskyä.
Toisena yönä herättiin, kun ankkuri rekasi. Matala reunametsikkö ei pitänyt 10–15 m/s tuulta odotetusti ja lisäksi liejupohja ei pitänyt. Yöllä kahdelta ankkuri ylös ja nokka melkein kaislikkoon, ankkuri alas ja nyt piti. Aamulla selvisi, että muutaman metrin matkalla pohja vaihtui liejusta saveen. Tietysti tuulikin oli heikompi mutta ankkuri oli aamulla niin syvällä savessa, että ankkurivinssilläkin oli työ nostaa se.
Mahtavia purjehduksia ja tähtikirkkaita öitä. Juuri ketään muita ei enää viikonlopun jälkeen nähty.
 |
| Eppu valloitti vuoren ensimmäisenä! |
 |
| Myötätuuleen pelkällä hieman reivatulla genualla reilua kuutta solmua |
