tiistai 30. kesäkuuta 2015

Maarianhaminaan

Hellsöhön jäi kaksi ruotsalaista purjevenettä ja yksi moottorivene, kun lähdimme puoli yhdeksältä. Aurinko paistoi mutta vaatetusta oli silti ihan tukevasti. Tuuli oli alkuun yllättävän reipas mutta päivän mittaan se sekä kääntyili että heikkeni.

Millähän todennäköisyydellä sattumanvaraiseen aikaan jostain vain lähtevä huvivene kohtaa Sottungan kapeimmassa kohdassa sekä samaan suuntaan menevän Ruotsin-laivan että vastaantulevan rahtilaivan? Eihän kohtaamisissa sinänsä mitään ongelmaa ole mutta reilumpi tila ei olisi ollut pahitteeksi.

Liikkujia on vähän ottaen huomioon monetkin mieleen tulevat asiat. Kovin lämmin merellä ei ole mutta muuten sää on mukava, tuulikin on oikein sopiva. Ilmeisesti monissa venekunnissa kaivataan helteitä, ja siksi on jääty kotiin odottamaan.

Luoteinen tuuli taivutteli ajelemaan viimeiset mailit Maarianhaminan Länsisatamaan koneella.

Kovahko tuuli puhalsi pohjoisen puolelta, kun rantauduimme. Nyt maltoimme katsella sopivaa paikkaa tovin, koska paikkoja oli. Silti tuli tehtyä väärä valinta. Tuskin oli saatu keulaköydet kiinni laituriin, kun naapuriveneen (Targa 32) mies tuli vihaisesti pyytämään, voisimmeko siirtää kumivenettä, kun sen airot kuulemma naarmuttivat hänen veneensä kylkeä. Jokaisella on tapansa tervehtiä saapuvaa venettä.

Ei ollut ensivaikutelma hääppöinen, mutta mieltä piristivät kaunis kesäinen ilta ja iloisina kisaavat jollakoululaiset sataman edustalla. Yksi kustavilainen paskantärkeä moottoriveneilijä ei pysty pilaamaan tunnelmaa, vaikka kuinka yrittäisi.



Kartanlukija on nukahtanut

Kolme paattia vierekkäin kapealla väylällä

Monenlaista kulkijaa yhdellä silmäyksellä

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Käynti Källskärillä

Olimme moneen otteeseen kuulleet Kökarin eteläpuolella olevasta Källskärin saaresta, jossa olisi jotain nähtävää. Niinpä vuokrasimme sykkelit, ajelimme Karlsbyhyn 7 km ja hyppäsimme Lady Helenan kyytiin.

Kuten kartaltakin voi todeta, väylä Karlsbyhyn on kiemurainen, kivinen ja kapea. Vesibussi puikkelehti kivikkojen keskellä, ja linnuntietä mitattuna alle kolme kilometrin matkaan meni melkein tunti. Noin viisitoista metriä pitkä puinen alus kiinnittyi Källskärin itärannalle kylki kallioon. Rannalle pääsi astumaan ilman mitään lankonkia.

Saimme tulevien viikkojen pohjustukseksi reippaan kielikylvyn, opas-kippari kun ei puhunut muuta kuin ruotsia ja välillä hieman englantia. Melkein kaiken tosin ymmärsimme... Suomeksi hän sanoi lähinnä vitsiksi pari kolme sanaa siellä täällä: hiidenkirnu, kivi, pirunpelto.

Parin jääkausitietoiskun ohella opastus kertoi ruotsalaisesta Göran Åkerhielmistä, joka oli 50 - 60-lukujen taitteessa pistänyt silmänsä kyseiseen saareen ja lopulta ostanut siitä noin kolmanneksen. Vajaan 20 vuoden aikana hän apuvoimineen rakensi sinne henkilökohtaisen paratiisinsa kreikkalaistyylisine puutarhoineen ja mataline majoineen. Piensatamakin on tehty niin, että varmasti lähes kaikilla säillä veneet pysyvät ehjinä.

Tuttavapiiriinsä kuului mm. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä, kuin myös edellisten sisarukset Lars Jansson ja Reima Pietilä, jonka piirtämiä rakennuksia alueelta löytyy. Siellä on taiteilijaporukassa pidetty hauskaa, juotu viiniä ja pystytelty patsaita eri puolille tiluksia. Korkeimmalla kalliolla jonnekin merelle uljaasti katseleekin hattupäinen Hermes valtikkaansa pidellen.

Menomatkan kalseus ja muutama sadepisarakin vaihtuivat paluumatkan lämpöön, melkein kuumuuteen. Tarmo-lähikaupasta haettiin kaksi kassillista ruokaa pyörän sarviin heilumaan. Eppu juoksi päivän mittaan urhoollisesti noin 14 km pyörän vierellä. Palatessamme veneet olivat vaihtuneet: suomalaiset olivat lähteneet ja tilalla oli yksi ruotsalainen purjevene ja pian perään saapui toinen samanmoinen.

Lady Helena

Huvimaja kalliolla, katolla sama koriste kuin Muumi-talossa

Opas puhuu, kansa kuuntelee.

Hermes katsoo merelle, tyttö maalle.

Åkerhielmin oma satama

Källskärin kannu, jääkauden hiidenkirnuharjoitelma

Åkerhielmin huvila sisältä

Åkerhielmin huvila ulkoa

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kesä on (ehkä) täällä

Aamuyöllä kymmenen yli kolmen laituriin saapui venäläinen äijäkööri jäänmurtajaa muistuttavalla teräspurjeveneellä nimeltä Novella. Milloin pääsivätkään nukkumaan, mutta ainakin yksi oli yhdeksältä jo terävänä, kun Tunhamnin Thelma tuli laiturille myymään lämpimiä sämpylöitä ja munkkeja.

Ostimme matkaevääksi sämpylät ja irrotimme köydet. Tuuli leppeästi luoteesta eli ennusteen vastaisesti taas. Runkoväylällä oli hiljaista mutta niin oli tuulikin. Pari tuntia luovimme, sitten jatkoimme moottorilla hetken, kunnes tuuli taas virisi, nyt lounaasta.

Tuntui vähän haikealta purjehtia Jurmon ohi mutta Jurmon aika tulee taas, viimeistään talvella mutta todennäköisesti jo paljon aiemmin. Tuuli alkoi olla jo varsin mukava, kun purjehdimme sivutuulessa Utön ohi kohti luodetta.

Kääntyessämme kohti Kökaria tuuli yltyi entisestään, ja vaikka olisi ollut jo hyvä reivata isopurjetta, jatkoimme täysin purjein. Puuskissa kallistus karkasi jo yli 30 asteen: pienensimme keulapurjetta mutta repivät puuskat kallistelivat silti. Olimme tosin jo Kökarin ovella, joten rätit alas ja koneella Hellsön laituriin. Jätimme tällä kertaa Sandvikin väliin, koska Hellsö oli käymättä.

Tunhamnin viihtyisä satama jää taakse.
Vauhtia noin 3 solmua mutta aurinko paistaa!


Kökarin Hellsön satama

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tuuliennuste petti

Oli luvattu luoteistuulta koko päiväksi mutta ainakaan Pensarin laituriin ei ollut luoteistuulesta tietoakaan. Tuuli kääntyilee rantojen lähellä mutta ajettuamme Svinön edustalle tilanne pysyi ennallaan: tuuli puhalsi lounaasta. Tarkoitus oli edetä leppoisasti etelään, joten asialla oli merkitystä.

Ei muutettu kuitenkaan suunnitelmia, korkeintaan hieman reittiä. Luovittiin Gullkronan ohi ja tiukassa vastaisessa väylien ulkopuolella suoraan etelään. Pari reilua sadepilveä onnistuttiin taas välttämään. Toinen satoi Jurmon suunnalla lounaassa, toinen jossain pohjoisessa. Runkoväylällä oli suorastaan kuhinaa, kun näkyvissä oli kymmenkunta venettä samaan aikaan.

Mielessä oli Yxskärin luonnonsatama mutta koska Tunhamnissa ei ole oltu, jäätiin sinne. Pensarin 28 €:oon verrattuna Tunhamnin 5 € tuntui ilmaiselta. Sähköstä olisi tosin joutunut pulittamaan kympin.

Satamamaksun sijasta rahaa "tuhlattiin" Tunhamnin tuotteisiin, nimittäin uunituoreisiin munkkeihin, itse tehtyyn näkkileipään ja savustettuihin ahveniin, joita syötiin iltapäivällä uusien perunoiden ja hunajasipulien kanssa. Siikaakin olisi ollut tarjolla.

Luontopolku tarjosi merinäkymiä eri ilmansuuntiin. Huomiota herättivät lukuisat tuulenpesät hieskoivuissa. Muuten luonto ja erityisesti linnusto on keskikesän tunnelmissa: mitään erityistä ei ole näkyvillä ja äänimaailmaa hallitsevat tiirat ja kalalokit.

Tunhamnin satama ei ole mikään sliipattu ja viimeistely mutta tunnelma miellyttää. Ei välttämättä haittaisi, vaikka rantoja joiltain osin vähän siivottaisiin mutta esimerkiksi vanha kalastuslaiva tuo satamaan ihan oman säväyksensä. Tosin sen omistaja voi harva se päivä pohdiskella, mikä laivan kohtalo tulee olemaan, kun ei välttämättä haluaisi, että se uppoaa siihen sataman keskeisimmälle paikalle.

Laiturissa oli lisäksemme kolme purjevenettä, joista tosin yksi vaikutti paikallisten veneeltä. Satamassa piipahti iltapäivällä myös reilusti toistakymmentä kajakkiretkeilijää, mutta emme käyneet jutustelemassa, kun katsoimme samaan aikaan pädistä Suomi - Hollanti-lentopallo-ottelua.

Vielä kun joku kertoisi, kirjoitetaanko saaren nimi Tunhamn vai Tunnhamn...

Verkkoyhteydet toimivat vaihtelevasti heikosta tosi heikkoon: kuvia ladataan myöhemmin.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Uuteen reissuun

Oli ennustettu etelätuulen kääntyvän puoliltapäivin läntiseksi ja jopa luoteiseksi. Koska Airistoa on aina joka tapauksessa mentävä etelään reissun alussa, tuulen kääntyminen oli kieltämättä mielessä.

Ei siis pidetty mitään kiirettä. Käytiin jopa syömässä pienet välipalat Raisionrannan Bruno-ravintolalaivassa, ihan vain aikaa tappaaksemme.

Tuuli pysyi kuitenkin sitkeästi etelässä. Luovimista siis edessä. Rajakarin kohdalla alkoi kuitenkin kovasti näyttää siltä, että saisimme sadetta niskaamme ja ehkä ukkostakin. Pidimme purjeet siis paketissa.

Yleensähän kun ennusteessa sataa "siellä täällä", niin lähes aina se tarkoittaa täällä. Nyt kävi yllättävästi: ukkonen sateineen matkasi Airistoa pohjoiseen länsilaitaa pitkin, me taas painelimme etelään itälaitaa pitkin. Sateeseen jäi matkaa ehkä mailin verran. Pisaraakaan ei tullut. Salamointia emme kirkkaasta säästä johtuen nähneet mutta ukkonen jyrisi pari kertaa.

Paikoin oli aika tummaa, uhkaavaakin.


Nostettuamme purjeet vastaan tuli keulapurjeen voimin kunnianarvoisa Cabane III, Pehr ja Märtha Sandströmien uljas mahonkivene, jolla ovat kiertäneet maapallon vaatimattomat kolme kertaa. Pohjoista kohden oli menossa. Ehkä Aurajokeen. Shoppailemaan...

Långskäretin parhaalla paikalla nökötti yksi vene, ja koska tuuli olisi tullut perän puolelta, jätimme luonnonsataman ja kiinnityimme Pensarin ylihintaiseen laituriin. Ylihintaiseen siksi, että maksettuun 28 €:oon ei kuulu mitään muuta kuin laituripaikka ja sähkö. Kaikki muu maksaa. Monessa paikassa tuohon hintaan pääsee jo saunaan, saa käyttää pyykkikonetta ym.

Nesteen tankkeri tuli vastaan heti Ruissalon kärjessä



Kokka kohisten!



Ukkospilven lisäpilvi tuba, joka ei kuitenkaan tullut alas asti

Ukkonen sateineen lännessä, me idässä

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Kotiin päin

Aamupäivästä ajelimme tyynessä vedessä Iniöön, jossa mukava jutustelutuokio Janin ja kumppaneiden kanssa jussiksi varatulla vuokramökillä. Siitä polveilevia reittejä nautinnollista purjehdusta kohti Airistoa ja kotisatamaa. Ilta alkoi näyttää jo juhannukselta.

Lyhyestä virsi kaunis. Mahtava reissu. Tuli taivallettua 466 mailia.

Lapintiira, poiju ja lipun reunaa

Kärjen ohi päästävä ilman vendaa!

Rajakari auringonlaskun aikoihin

torstai 18. kesäkuuta 2015

Tyyntyy

Viimeinen Kylmäpihlaja-päivä sujui sekä laiskottelun että liikkumisen merkeissä. Käytiin syömässä ravintolassa keittolounas, ja koska olemme olleet niin hyviä asiakkaita, saimme saunoa ilmaiseksi. Sehän kyllä kelpasi.

Illalla satamaan saapui Raumalta pieni purjevene. Vietimme Kylmäpihlajalla siis sekä ensimmäisen että viimeisen yön niin, että paikalla oli muitakin veneitä.

Ennusteet pysyivät: aamuksi leppoisaa 7—8 m/s luoteistuulta, mikä myös piti paikkansa. Irrotimme köydet ja nostimme purjeet sataman suulla. Kesäiseltä näyttävä päivä, mutta pitkät kalsarit ovat edelleen välttämättömät.

Mitä etelämmäksi tulimme, sitä enemmän alkoi näkyä muitakin veneitä. Yksi ulkomainen vene tuli vastaamme Lyökin kohdalla, muut näkemämme veneet menivät etelää kohti. Jäi muuten arvoitukseksi, mistä maasta muualta tullut vene oli. Lippu oli kuin Australiassa tai Uudessa-Seelannissa mutta ilman sinisellä pohjalla olevia tähtiä.

Uudenkaupungin kohdalla tuuli moinasi lähes kokonaan, ja vähäinen jäljelle jäänytkin kääntyi etelään. Aallonkorkeus putosi pienessä hetkessä nollaan.

Lootholma on muuttunut aika lailla sitten vuoden 2009, kun viimeksi kävimme. Laitureissa oli kuitenkin tilaa, kuten viimeksikin. Taisi olla viisi venettä saapuessamme, ja illan tullen tuli kaksi lisää.

Polkupyörillä Kustavi-cityyn ostamaan Salesta täydennystä jääkaappiin ja päivän ensimmäinen lämmin ateria klo 21.00. 

Meillä on oma laituri!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Päivä majakkasaarella

Herättiin vasta kymmenen nurkilla. Vene oli vinossa. Noin 12 m/s tuuli puhalsi saaren yli lännestä ja tarttui mastoon kallistaen venettä.

Hiljaisuus satamassa jatkui. Yksi pulpettivene kävi alkuiltapäivästä, samaan aikaan, kun vesibussi toi kymmenkunta turistia tutustumaan majakkaan. Myöhemmin iltapäivällä luotsivene parkkeerasi satama-altaaseen, ja kaksi miestä kävi hakemassa kahvit ja jäätelöt. Hetki juteltiin, kunnes luotsit totesivat, että pitää varmaan mennä, kun asiakaskin jo paineli ohitse. Asiakas taisi AISin perusteella olla gibraltarilainen rahtilaiva.

Vesibussi toi saarelle pariskunnan viettämään 40-vuotishääpäiväänsä. Ovat majakan ainoat asiakkaat. Asuvat vaatimattomasti seitsemännen kerroksen sviitissä, pari kerrosta lyhtyhuonetta alempana.

Navakka tuuli jatkuu. Yltyy yöksi.

Tukkakoskelopariskunta ylilennolla

Lapintiira kalastamassa

Päivällisen alkupala "lautasella"

Majakka noin tunti ennen auringonlaskua

119 vuotta vanha tägi

Illan pärskeitä pohjoiselta rannalta

Illan pärskeitä pohjoiselta rannalta

Eppu ottaa rennosti

Hieman pystypilkkiä pienempi kolmipiikki


Valo syttyi puoliltaöin

Ylimmän hotellikerroksen sviitistä loistaa heikko valo

Linjataulu ja taivaanranta auringonlaskun jälkeen


Naminami Kylmäpihlajan laiturissa noin puoli yhdeltä yöllä

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kylmäpihlaja: kylmää ja sadetta

Aamu valkeni - jos valkenemisesta nyt voi puhua - harmaana ja sateisena. Yksi veneistä teki lähtöä. Meillä ei ollut kiire. Käytiin maksamassa satamamaksut ja varattiin sauna.

Puoliltapäivin satamaan saapui Rauman meripartiolaisten s/y Meripurakk. Kaunis koulutusalus, joka on viime talvena saanut mm. uuden tiikkikannen. Ajelee nyt ympäriinsä ohjaajakoulutuksen merkeissä.

Suhruinen keli ei hellittänyt iltaankaan mennessä, vaikka illansuussa horisontissa näkyikin kirkas rantu.

Käytiin illalla ravintolassa syömässä. Ollaan varmaan ainoat ns. ulkopuoliset neljän henkilökuntaan kuuluvan lisäksi. Ei tarvinnut tarjoilijaa odotella. Hotellissa saattaa olla yksi asukas, ellei lähtenyt iltapäivällä vesibussilla pois. Tietysti harmittaa yrittäjien puolesta mutta me nautimme rauhasta.

Olimme viime vuonna juhannuksen Kylmäpihlajalla. Sää oli suurinpiirtein samanlainen kuin nyt, paitsi ettei satanut. Silloin paikalla oli kaikkiaan noin viisi venettä.

Näkymä satama-altaaseen aamupäivästä, kun paikalla oli meidän lisäksemme muitakin veneitä. Oikealla Rauman meripartiolaisten s/y Meripurakk.
Tuuli tuivertaa. Valo ei ole vielä syttynyt.



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Vanhoja ja uusia aaltoja

Ei herätty kukonlaulun aikaan mutta kellon avulla kuitenkin. Köydet irrotettiin kuitenkin vasta kymmenen jälkeen. Aurinko paistoi ja leppeä tuuli puhalsi etelästä, kuten ennusteen mukaan pitikin. Ennusteen mukaan tuulen piti myös kääntyä heti aamun aikana lännen kautta luoteeseen, ja niin myös kävi.

Nostimme purjeet heti Kasalan edustalla, ja vaihtelevalla vauhdilla lähdimme ulompaa väylää kohti Poria. Selvisi myös, minne Kasalan kalastajat olivat edellisiltana verkkojatansa ja muut pyyntinsä vieneet. Ei sillä, että olisivat olleet huonosti merkityt, ei ollenkaan, mutta väylältä ei kannattanut siirtyä sivuun. Kerran oli pakko väistää vähän reilummin, muuten pysyteltiin etäällä.

Edellisyön reilun tuulen nostattamat vanhat aallot yhtyivät aamulla virinneeseen länsiluoteisen tuulen aallokkoon, mikä synnytti hankalan ristiaallokon. Vene keikkui puolelta toiselle aivan eri tavalla kuin selkeässä, "yhden aallon" tilanteessa. Välillä piti ihan pitää jostain kiinni.

Tuuli tuli suoraan perän puolelta, joten purjeiden lepatuksen lisäksi myös vauhti oli niukka. Siksi otettiin pidempi leikkaus lounaaseen ja palattiin Säpin nurkilla takaisin rannan tuntumaan. Ohitettiin siis Pori riittävän kaukaa.

Vaihtelevissa tuulissa ja aallonkorkeuksissa edettiin Rauman edustalle ja Kylmäpihlajan majakan satamaan rantauduttiin puoli kymmeneltä. Päivämatkaksi tuli 56 mailia. Alkumatkan himmailut (2 - 3 solmua) huomioiden ihan hyvä päivämatka.

Satamassa oli ennestään kolme venettä, joista yksi (s/y Violente) oli Kaskisissa pari päivää samaan aikaan kanssamme.

Pori mereltä katsottuna

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Tuulien odottelua

Kaskinen on erikoinen kaupunki. Satuimme katsomaan Ylen Elävän arkiston Kaskis-dokumentin, ja se avasi silmät. Ei tosin ollut reilua laittaa tunnusmusiikiksi Ennio Morriconen Huuliharppukostajaa; ei Kaskinen sentään mikään villin lännen kaupunki ole.

Kaskisista piti tulla länsirannikon mahtikaupunki jo 1700-luvulla. Ei tullut eikä taida tulla. Asukkaita on nyt hieman yli 1400. Kaupunkia pitävät pystyssä paperitehdas, muu teollisuus ja satama, jonka tuotto on samaa luokkaa kuin kunnallisvero.

Kaupungilla on kieltämättä toisinaan hieman outo olo, kun ketään ei näy missään. Kaupat ja ravintolat pitävät ovensa auki, vaikka asiakkaita ei näy. Piikkisuoria katuja voi lampsia miten tykkää - vaikka keskellä tietä - koska autoja kulkee keskustassa vain toisinaan.

Vaikka talous lieneekin suhteellisen hyvällä mallilla, kulukuuri koskee myös Kaskisia, mm. ruotsinkielinen yläkoulu on lakkautettu, ja oppilaat käyvät koulunsa 13 km:n päässä Närpiössä. Suomenkielinen yläkoulu toimii toki entiseen malliin, valtaosa asukkaista kun on kuitenkin suomenkielisiä.

Pari päivää meni mukavasti Kaskisten jo tutuksi tulleessa satamassa. Ei tosin olisi ollut hyviä tuuliakaan. Kiitos vielä sataman Ninalle ja Andersille ystävällisestä palvelusta, hyvistä jäätelöistä ja saunatuoksuista.

-----------------

Aamusta startattiin kohti etelää. Läntiset tuulet pitävät meidät tällä reissulla näemmä kotimaan puolella, mutta jollain kieroutuneella tavalla Pohjanmaan rannikko on alkanut kiehtoa, vaikka meille soveltuvia satamia onkin niukasti. Edellisiltana Kaskisista lähti kohti pohjoista 28-jalkainen Degerö, jonka 1,1 metrin syväys mahdollistaa rantautumisen vaikka aamukasteiselle nurmikolle.

Aamupäivän kevyt tuuli kuljetti meitä vanhojen isohkojen aaltojen ylitse mukavaa vauhtia, mutta iltapäivällä tuuli väsyi, tosin matkaakaan ei ollut enää jäljellä paljoa. Rantauduimme Kasalan tyhjään laituriin noin kolmelta.

Tuli listattua päivän aikana nähtyjä lintulajeja. Peippoja ja pajulintuja kuului pusikoista, mutta koska jäi näkemättä, jäi myös listaamatta.

- kalalokki
- tukkakoskelo
- tukkasotka
- meriharakka
- harmaalokki
- kalatiira
- kyhmyjoutsen
- naurulokki
- telkkä
- varis
- merimetso
- haahka
- räystäspääsky
- haarapääsky
- västäräkki
- laulujoutsen
- merilokki
- rantasipi
- isokoskelo
- lapintiira

Merellä lensi helminauhamaisia vesilintuparvia, mustalintuja tai pilkkasiipiä, mutta varma tunnistus jäi kuitenkin tekemättä.



Kaskisten Sälgrundin majakka ja punainen lateraaliviitta

Halloumijuustot grillautuvat.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Etelää kohti

Aamu oli ehkä koko matkamme kesäisin. Viivyttelemättä irrotimme köydet ja nostimme heti purjeet. Koko matkan kohti etelää pääsimme hienoa kyytiä. Pari tiukempaa luovipätkää alkumatkan kivisissä kapeikoissa Molpen eteläpuolella, muuten sivutuulta ja hyvää vauhtia. Maksimiksi tallentui kumpaankin gepsiin 8,3 solmua. Keskinopeudeksi tuli tasan 6,0 solmua. Vallitseva aallonkorkeus oli alussa lähes olematon mutta kasvoi päivän mittaan liki metriseksi. Suurimmat olivat jonkin verran yli.

Kaskisten sunttikin päästiin purjein ja siitä aina vierasvenesataman eteen. Laiturissa oli ennestään kaksi purjevenettä, toinen WSF:n satamasta, ja se lähti samaan aikaan, kun me kiinnityimme.

Vastaan tuli Englannin lipun alle rekisteröity erikoinen paatti...

Ruorinpyörittelijä sai kätevästi otettua rusina-pähkinää koiranamipussista.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Power cup ohi, meri kutsuu

Alkupäivät Vaasassa sujuivat tuulta pidellessä. Orvokki-myrsky aiheutti jonkin verran harmaita hiuksia, vaikka se ei kunnolla satamaan osunutkaan. Laiturin kulkusilta rouskui ja rutisi ja veneen keulaköydet natisivat päivin öin. Tuuli kallisteli venettä kuin hyvällä luovilla, vaikka tuulipintaa oli pelkän maston verran.

Power cup haukkasi leijonanosan päivistä, ja lisäksi lentopallon Maailmanliiga työllisti Tuomasta perjantai- ja lauantai-iltoina. Välillä maistui työltä mutta niinhän sen pitääkin, töissä kun kerran on. Mukavaa oli silti. Oli hienoa tavata vanhoja tuttuja, saada uusia tuttavuuksia ja jutella asiasta ja asian vierestä.

Maanantaiaamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Tankit ja jääkaappi täyteen ja matkaan. Välillä vauhti putosi solmuun (1,9 km/h), välillä taas mentiin seitsemää. Pilvetkin väistyivät ja vähitellen alkoi tulla kuuma. Ensimmäisen kerran tällä reissulla tuli sellainen olo, että kahdet pitkät kalsarit ja purjehdushousut oli liikaa. Vaasaan mennessä oli toisinaan vielä kolmaskin välikerros. Alkaakohan kesä tulla?

Vaihtelevasta tuulesta huolimatta matka kuitenkin eteni, eikä sitä kaikkiaan paljon ollutkaan. Rantauduimme iltapäivästä Bergö-nimisen saaren eteläkärjessä olevaan vieraslaituriin. Satamaa ylläpitää Maalahden kunta. Rannalta löytyy vessa, suihku, pieni ruoanlaittopiste, jäteastia ja septitankin tyhjennyslaite, kaikki vapaasti käytettävissä! Mökistä löytyy vapaaehtoista maksua varten lipas. Kovasti vaikuttaa EU-rahoitetulta satamalta. Sitä rahaa on siis käytetty hyväänkin tarkoitukseen.

Vesillä taas!

Bergön laituri, sateenkaari ja Naminami ainoana veneenä

Linnunpesä kiinnityspollarin juurella

Hetkeen ei ole käyty uimassa näiltä tikkailta