torstai 21. heinäkuuta 2016

Viimeiset mailit

Aurinko valaisi tienoon täydellä terällään. Missään ei pilviä, vain lupaus helteisestä säästä.

Köydet irrotettiin rantamännyistä ja savinen ankkuri nostettiin roikkumaan vedenrajaan puhdistusta varten. Aika paljon on hommaa, jos viettää yön ankkurissa, olipa keula rannassa tai ei. Ankkuriketjun mukana tulee melkein aina vesikasveja, kalan kutua, liejua, savea tai jotain muuta puhdistusta vaativaa. Jos laiskottaa ja antaa matskun mennä ketjuboksiin, siivoaminen vain siirtyy tuonnemmaksi.

Purjeet nostettiin lahden ulkopuolella ja lähdettiin pohjoistuulen siivittämänä ylittämään Kihtiä. Liikennettä oli kohtuullisesti, sekä huviveneitä että Ruotsin-laivoja. Tuuli oli tasaista ja ennustettavaa: kallistuskulma pysyi melko tarkasti 10 asteessa ja vauhtia oli kuutisen solmua. Eteneminen oli niin tasaista, että autopilotti huolehti pitkän aikaa ohjaamisesta.






Lähempänä Korppoota tuuli alkoi oikkuilla. Se saattoi kääntyä hetkessä 50 astetta nokan puolelle ja hiljentyä samalla seitsemästä kolmeen metriin sekunnissa. Tuli yllättäviä muutoksia siihen asti tasaiseen menoon. Autopilottia ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä. Saarien kärkien kohdalla tuli voimakkaita puuskia ja shiftejä; kallistuskulma lisääntyi yhtäkkiä leppoisasta 15 asteesta 40:een.

Sinnikkäästi kuitenkin purjehdittiin, vauhtia kun oli kuitenkin vähintään sen, mitä moottorilla olisimme ajaneet.

Pari mailia ennen Pähkinäisten saarta laskimme purjeet ja ajoimme sataman ohi Varsalahteen ankkuriin. Olimme edenneet melkein 50 mailia päivän aikana vain aamupalan ja yhden leivän voimin, joten alkoi olla nälkä.

Vielä ennen syömistä varasimme Pähkinäisten saunan yömyöhälle ja kävimme sen maksamassa, ja samalla saimme melkein tunnin kävelylenkin ja vähän kumivenesoutelua myös. Kävelyn sivutarkoitus oli nähdä Pähkinäisten lammaslauma mutta sen sijaan näimmekin ketunpoikasen, joka kuvitteli olevansa heinikon seassa näkymättömissä.

Pimeitä öitä: syksy lähestyy

Täysikuu lyhdyn lisäksi valaisemassa sitloodaa.

Tarkoitus ei ole ollut viime päivinä edetä vauhdikkaasti mutta kun tuuli on ollut suotuisa, ei ole viitsitty hyvää vauhtia katkaistakaan. Tänään olisi hyvin voitu purjehtia kotisatamaankin asti mutta oli mukava jäädä vielä yöksi lähinurkille. Tällaisilla päivämatkoilla voi siis hyvin purjehtia kahden päivän aikana Ruotsin puolelle, eikä siltikään tarvitse purjehtia öisin eikä edes mahdottoman pitkiä päiviä. Se toki edellyttää hyvää tuulta.

Aamulla nostettiin ankkuri ja purjeet ja edettiin kohti kotisatamaa ensin hyvissä tuulissa, sitten vaihtelevissa ja lopulta koneella. Oma kolo löytyi laiturista.

2 kommenttia:

  1. Kevät ja meren vapautumisen jäistä odottelu pistää aina etsimään uusia veneilyblogeja & kohteita, nyt löytyikin tämä teidän :)

    Ihanan tunnelmallisia kuvia nuo myrskylyhdyn valossa kesäyössä otetut. Lisäksi tuossa alempana ihailin täysikuun tunnelmia, joista iteekin saimme nauttia viime heinäkuussa Vänössä. Näitä odotellessa, mukavaa kevättä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Kevättähän tässä todellakin odotellaan ja köysien irrottamista, vaikka pari pikku duunia täytyy sitä ennen tehdä...

      Poista