sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Työ etenee

Jouluna pakollinen tauko töistä, siis veneenlaittotöistä. Eipä sillä, ettei joulun viettämisessäkin olisi hyviä puolia mutta... Tai no, neljä päivää sähköttömässä mökissä eikä edes autotien varrella antaa taas kosolti lisävirtaa venehommien tekemiseen.

Esa vastaa kannesta, Tuomas asentaa istumalaatikon tiikkejä. Kaarevien pintojen tiikit täytyy sovittaa ja asentaa suoraan paikalle mutta tasaisten pintojen tiikit, kuten istumalaatikossa, on selkeämpää tehdä erillisen tason päällä ja liimata yksi kokonaisuus aina kerralla.

 



Vasen kansi on jo pitkällä.


Istumalaatikon tiikkejä odottamassa saumausta.
Kehyksiksi tulevien rimojen sovitusta.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Tiikkien asennus alkaa

Esa aloitti kansitiikkien asentamisen. Vanhaan verrattuna erilevyiset rimat muuttavat kannen ulkonäköä, mutta muutaman riman perusteella voi sanoa, että ei ainakaan huonompaan suuntaan.



Rustirautojen ympärille tulee toisenlainen rimoitus kuin vanhassa.



keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kannen kosteuksia mittaamassa

Saimme lainaan pintakosteusmittarin, jolla voi mitata rakenteen sisällä olevaa kosteutta tekemättä reikiä. Mittarin ohjeessa sanotaan, että komposiittirakenteiden kosteuden mittaaminen on kuitenkin vaikeaa tai mahdotonta, koska rakenteen pinta ja ydin eri materiaaleina voivat imeä eri määrän vettä. Toisin sanoen sama grammamäärä vettä tarkoittaa materiaalista riippuen eri suhteellista kosteutta.

Useimpien veneiden kannessa on tällainen rakenne: kahden lasikuidun välissä on väliaineena balsaa, Divinycelliä tai jotain muuta. Naminamin kannessa on balsaydin.

Toinen ongelma liittyy mitattavan materiaalin ohuuteen, sillä mittari toimii luotettavammin vasta, kun paksuus on 50 mm tai enemmän. Kannen paksuus on kaikkiaan noin 30 mm, joten ehto ei täyty. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis vertaileva mittaaminen, eli mitataan varmasti kuiva paikka ja todennäköinen tai varma märkä paikka ja verrataan saatuja arvoja näihin. Mittarin absoluuttiset arvot eivät siis sano muuta kuin suuntaa: isompi arvo viittaa varmuudella märempään ja pienempi taas kuivempaan.

Varmasti märkää paikkaa ei kannesta löytynyt, koska yhden läpiviennin pieni kosteus oli haihtunut jo pois, joten piti verrata vain kuivan paikan arvoon. Mittaaminen osoittautui heti ongelmalliseksi, koska arvot vaihtelivat hyvin lyhyellä matkalla runsaasti. Mahdollinen kosteus leviäisi kuituisessa balsassa nopeahkosti laajalle alalle eikä jäisi vain yhteen paikkaan.

Korkeimman saadun arvon kohdalle keulakannelle porattiin kuppiterällä 50 mm halkaisijaltaan oleva reikä, jotta nähtäisiin, onko väliaine oikeasti märkää vai kuivaa. Balsa oli mittarin arvosta huolimatta täysin kuivaa, joten muita paikkoja ei avata. Balsa on myös täydellisesti kiinni sekä ylemmässä että alemmassa lasikuitukannessa.

Kosteusmittari mittaa kosteutta.
Keulakannen tarkistusreikä

Väliainebalsa on ruutikuivaa.

Ensimmäinen tiikkirima taivutettuna


Kannen reikien paikkaus

Kannessa on noin 1100 ruuvinreikää. Joku oli laskenut toisesta Jonista, että ruuveja olisi lähemmäs 1500, joka varmasti pitääkin paikkansa, jos rima on kapeampaa.

Periaatteessa reiät voisi paikata vetämällä lastalla pakkelia aina yhden ruuvirivistön suuntaisesti läpi kannen mutta reiän umpeutuminen ei ole siten täysin varmaa, varsinkaan kun täyteaine on sitkeähköä ja venyvää. Reiät paikattiin siis erikseen, yksitellen.

Reiät olisi voinut paikata suoraankin, mutta varmuuden vuoksi ja tarttumapinnan lisäämiseksi kaikki reiät senkattiin.

Mukaan otettiin lasikuitupakkelia, sekoitusalustoja ja erilaisia lastoja. Alkuun oli pientä hakemista sopivan määrän arvioimisessa, pakkeli kun jähmettyy noin 15 minuutissa. Reikien täyttämisen lisäksi tuli samalla paikattua pieniä gelcoat-vaurioita, jotka tulivat tiikkejä purettaessa. Onneksi vasemman kannen sai keulaa lukuun ottamatta paikattua tellingiltä, muuten konttailtiin ja kykittiin kannen ja hallin kattolamppujen välissä selkä soikeana.

Ulkona oli jo sen verran kylmää, että Esan ylimääräinen hallilämmitin pääsi hommiin.


Noin 1100 ruuvia purkissa

Reikä ennen senkkausta...

...ja senkkauksen jälkeen.

Reikärivistöt senkkauksen jälkeen




Anu täyttää kannen reikiä.

Tuomas kärrää vanhoja tiikkejä ulos.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Viimeiset hiomiset

Tuli lisävauhtia hiontaan, kun Esa kyseli, milloin hän voisi tuoda yhden moottoriveneen halliin moottorin vaihtoa varten. Hallissa leijuva hiontapöly on hunnuttanut kaiken mahdollisen; hieman helpommalla pääsee, kun tuo uuden veneen sisään vasta, kun Naminamin kansi on saatu hiottua loppuun.

Lisämutkia hiontaan toi pyöröhiomakoneen laikan yllättävä yhteistyökyvyttömyys: paperi ei enää pysynyt laikassa kiinni, joten hiominen loppui siihen. Yllättäen varaosa vanhaan hiomakoneeseen löytyi heti ensimmäisestä kaupasta.

Esalta lainattu flektillä varustettu hengityssuojain helpotti useamman tunnin yhtämittaista työrupeamaa. Suodatinlaitteisto tökötti selässä, mikä tarkoitti entistä syvempää etukumaraa liikuttaessa kannella, mikä taas väsytti selkää. Mutta eipä työn helppoutta kukaan etukäteen odottanutkaan, joten ei tarvinnut yllättyä.

Kansiliima istui loppuun asti tiukassa, kuten arvata saattoi. Hiomakoneet tekivät kuitenkin työnsä nöyrästi, vaikka papereita meni kassillinen. Vielä on jäljellä hienosäätö ja saumamassan veistely irti ruffin kyljistä.


Liimapöly peitti kaiken alleen.


Hiomiset hiottu!



Sitloodan tiikkien poistossa ja hiomisessa oli melkeinpä suurin työ.





sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Hiominen jatkuu

Työvaiheen tavoite on yksinkertainen: saada kaikki kansiliima tai Sika-kitti poistettua niin, että jäljelle jää vain lasikuitukansi. Yksinkertaista siis. Käytäntökin on yksinkertainen, vain soveltuvat välineet aiheuttivat ja aiheuttavat pohdintaa.

Nauhahiomakone söi suurimmat mutta isokokoisena klohmona se ei mahdu pieniin koloihin. Pyöröhiomakone eli ennen vanhaan nytkyksikin kutsuttu vehje poistaa mukavasti nauhan jättämät liimalaikut mutta ei sekään kovin pieniin koloihin mahdu. Äkkiä ajattelisi, että ei muuta kuin hiomapaperi klossin ympärille ja hiomaan, mutta pienen kokeilun tuloksena huomaa, että menetelmällä saa jännetupintulehduksen mutta liima jää kanteen.

Kahden kauppareissun tuloksena takapenkillä oli kompromissilaite, jota ei ole ensisijaisesti tarkoitettu hiontaan vaan sahaamiseen. Soveltuva laite oli haussa - kiitos Tatulle vinkeistä - mutta sellaista ei myynyt sen enempää Bauhaus kuin K-Rautakaan.

Anu surrutti monitoimilaitteella. Ei se nyt aivan turha tuntunut olevan mutta kovin hitaasti työ sillä etenee. Kaiken lisäksi liima tukkii paperin karkeuden hyvin nopeasti, joten papereita kuluu kovaa tahtia.

Hiominen on kaikesta huolimatta edennyt mukavasti: suuret pinnat ovat melkein valmiita, vain ne mukavimmat kolot, jaluskiskon ympäristöt ja nurkat ovat hiomatta. Onneksi salaisena aseena ovat vielä pora- ja kulmahiomakoneeseen kiinnitettävät teräsharjat. Niillä pääsee melkein kaikkialle.

Paapuurin kansi on lähes valmis jatkokäsittelyä varten.

Sitloodakin etenee: "kellarin" luukku on hiottu, muut vaiheessa.

Anu testaa monitoimilaitetta.

torstai 21. marraskuuta 2013

Kannen hionta alkaa

Uusi työvaihe alkoi kaikkien aukkojen peittämisellä, että hiontapöly ei löytäisi tietään veneen sisälle. Varmuuden vuoksi tuli peitettyä koko ruffi muovikalvolla.

Nauhahiomakoneessa on valmiina pölynimuria varten suutin, mutta kuten koskaan, nytkään imurin letku ei sellaisenaan sopinut rööriin, joten jäi imuroimatta. Pölyä ja purua tulvi koneesta herkeämättä, ja välillä oli pakko pitää taukoa, että sai harjattua puruja sivummalle. Työ kuitenkin eteni ihan mukavasti, ja vaikka hengityssuojaimen kanssa työskentely ei nyt varsinaista herkkua ole, ei tarvinnut miettiä, mitä hiukkasia ajautuu keuhkoihin.

Kymmenestä ostetusta hiontanauhasta puolet meni, ja noin puolet tuli kaikesta hiottavasta pinta-alasta hiottua. Karkeus 60 osoittautui hyväksi: alussa teho oli melkein liiankin hyvä mutta hyvin pian se heikkeni ja muutaman minuutin päästä piti oikein tarkastaa, onko nauhassa enää mitään karkeutta.






tiistai 19. marraskuuta 2013

Tiikit poistettu!

Ensimmäiset tiikit kammettiin kannesta lokakuun viimeisenä päivänä, ja tänään lähti viimeiset. Kolme viikon urakka siis. Tunteja ei lasketa mutta töitä tuli tehtyä noin kymmenenä päivänä tai lähinnä iltana.

Sitloodan lattian tiikit lähtivät helpoiten, joskin kaikki rimat pysyivät kiinni myös liimalla eivätkä vain ruuveilla. Tiukimmin istuivat sitloodan penkkien tiikit: melkein kaikki rimat piti silpoa taltalla ja vasaralla pieniksi säleiksi. Tiikkisilppua, -pölyä ja toki myös ehjiä rimoja on hallissa paljon. Onneksi tuli siivottua päivien päätteeksi.

Tankkien täyttöluukkujen irrottaminen vei aikaa tosi paljon. Piti jatkuvasti juosta salongin ja kannen väliä. Septitankin tyhjennysluukku on vieläkin kiinni. Täyttöluukkujen läpivienneistä näki ensimmäistä kertaa kannen laminaattien väliin: toisen läpiviennin kohdalla balsa on mustaa ja kostunutta mutta toisen kuivaa ja kovaa. Lähipäivät kertovat, kuinka laajalle kosteutta on päässyt. Joka tapauksessa kantta on avattava, että kostunut puu saadaan pois ja korvattua jollain keinoaineella.






Loputkin tiikit poistettu.

Kostunutta balsaa laminaattien välissä.

Kuivaa balsaa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Keulaluukun purku

Merivesi oli kovan lounaistuulen vuoksi noussut yli puoli metriä keskikorkeudestaan. Vesi oli noussut telakalle ja osa pukeista seisoi vedessä. Mastonosturilaituri oli melkein veden pinnan tasossa. Sateinen ja harmaa iltapäivä ei houkutellut jäämään ulos.

Ohjelmassa oli keulaluukun tiikkien irrotus. Luukku ei ole kuin puolisen metriä pitkä ja alle 40 cm leveä, mutta hommaa riitti. Jostain syystä tiikit oli liimattu muualla kannella käytetyn mustan kansiliiman sijasta ruskealla Sika-kitillä, joka istui sekä gelcoatissa että rimoissa uskomattomalla voimalla.

Onneksi Esa ehdotti kokeilemaan kuumailmapuhallinta. Eipä sillä, että rimat olisivat senkään avustuksella helposti lähteneet mutta lähtivätpä kuitenkin hieman isompina paloina kuin säleinä.

Tatu kävi tutustumassa projektiin. Saatoin melkein aistia, että hänkin tekisi moista remonttia mielellään. Esa sirkkelöi konehallissa lankuista uusia tiikkirimoja ja höyläsi niitä tasohöylällä paksuuteen. Uusista rimoista tulee kymmenisen milliä kapeampia.




Uusia rimoja höylättyinä.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Loput kannen tiikit lähtevät


Tehtiin pitkä lauantaipäivä ja saatiin purettua loput kansitiikit ja poistettua kaikki kannen ruuvit, joita riitti!
video

Pahoittelut videon heikohkosta laadusta. Youtubesta sen voi katsoa parempilaatuisena.


Anu ruuvaa kannen ruuveja irti.
Kummatkin kannet tiikeittä.


Osa tiikistä lähti pieninä lastuina.
Osa lähti onneksi pidempinä rimoina.