Näkymiä ja näkemyksiä

Kesä 2021 on ollut tajuttoman kuuma. Yli kuukauden helleputki, ja lämpötila huidellut yli kolmenkympin pitkiä aikoja. Joku pitää, toiset eivät. Veteen on päässyt viilentymään kohtuullisen hyvin, koska sinilevätilanne ei kehittynyt ennustusten mukaisesti. Uimavesi on ollut meressä monin paikoin paljon yli 20° C. Heinäkuun lopulla helleputki kuitenkin katkesi. Uusia helteitä on kuitenkin jo luvassa.

Jonkin verran introvertteinä ollaan heinäkuussa kartettu vierasvenesatamia. Kirjoitukset suosituista satamista eivät houkuttele liittymään joukkoon. Monesti meininki on niissäkin toki myönteistä ja mukavaa ja monen moneen kertaan koettua mutta suurissa satamissa joukkoon mahtuu aina jokunen venekunta, jollaista ei toivo viereensä.

Muualla ollaankin nyt oltu. Luonnonsatamissa ja varsinkin ankkurissa on leppoisaa ja rentoa. Tuntuu siltä, että ankkuriin ja luonnonsatamiin saapuvilla on sama pyrkimys: nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Kukaan ei möykkää eikä huutele. Ankkuria laskiessakin on hiljaista; vain kettingin kilinä rikkoo hiljaisuuden hetkeksi.

Siksi olikin hieman kummallista, kun Hamnholmeniin saapui heinäkuun lopussa toisenlainen venekunta. Pelkkä ankkurin laskeminen oli sellainen show, ettei se lähiseudun veneiltä jäänyt huomaamatta. Iltapäivän mittaan rannalle roudattiin telttasauna kaikkine tykötarpeineen. Sauna lämpesi ja muutaman hengen porukka alkoi saunoa.

Telttasaunassa saunominen on tietysti ok, mutta se huutamisen, möykkäämisen ja musiikin soittamisen määrä ei vain luonnonsatamaan ja kansallispuistoon sovi. Möykkäämistä kaipaaville on toiset paikat, luonnonsatamaan hakeutuvat rauhaa kaipaavat. Jos asialla olisi ollut kaveriporukka, tilanteen olisi ehkä jotenkin ymmärtänyt, vaikka rauha olikin mennyttä, mutta tässä tapauksessa kyse taisi olla perheestä, jossa oli pieniä lapsiakin. Ehkä ollaan tiukkapipoja näissä hiljaisuusasioissa, mutta mikäpä ettei oltaisi. Maailmasta ei meteli lopu, mutta hiljaisuutta on entistä vähemmän.

Auringonlasku Enklingessä

Bänö Ön

Valaisevia yöpilviä heinäkuisena yönä

Tapio Lehtisen s/y Galiana (Swan 55) Paraisten portin pohjoispuolella menossa kohti Swan-regattaa

Hamnholmenin ankkurilahti pohjoispäästä katsottuna

Hamnholmenin lampaita

Ekoja retkiä

Ensimmäinen retki oli siirtopurjehdus Raisiosta Aaslaan, uuteen kesäpaikkaamme. Purjehdus jäi tuulen puutteen vuoksi haaveeksi mutta vesillä oli silti mukavaa.

Pienimuotoinen laitto jatkui vielä kesäpaikalla ja työkiireiden vuoksi retkien määrä toukokuun lopulla typistyi yhteen pistäytymiseen Ahvensaarella.

Loman alettua lähdettiin. Vähätuulinen kesä jatkui. Välillä päästiin purjein, välillä taas rautagenualla. Tyyni meri on mykistävä ilmestys, eikä purjehtimisen vähyys siksi niin paljon harmittanut.

Haahkat lähtevät lentoon, paitsi rohkein.

Ukkospilvi (cumulonimbus) uhoaa manterella mutta ei tule merelle.

Pieni suo Aspössä auringon laskiessa

Auringonlaskun tunnelmaa

Auringonlaskun tunnelmaa, osa 2

Tupasvillat iltavalossa

Kovin paljon suojaisampaa ankkurilahtea ei voi olla.

Aamumaisema

Aspön lehmät tulivat kahlailemaan aamulla.

Jurmon pohjoispuolelta, tuulta ehkä 0,5 m/s

Kaksi taivasta

Esa M:n vertaus "haisee kuin norpanraato" tuli todennettua.

Tämän vuoksi purjehtija uurastaa syksyt, talvet ja keväät...

Kun vesi on kirkasta, voi ankkurin sijainnin tarkastaa kumiveneestä. Syvyyttä ankkuriin noin 2,5 metriä.

Keväthommia (tällä kertaa vain vähäisiä)

Naminami laskettiin veteen 28.4. mutta rikaus ja varustelu tehtiin kaikessa rauhassa ja vappua vietettiin maissa.

Pakollinen mastossakäyntikuva

Mastonnoston huumaavassa tunnelmassa saattaa jotain unohtua ja niin nytkin: salongin kattoon tuleva mastokaulus unohtui pujottaa mastoon ennen sen sijoittamista paikalleen. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Jotain piti siis keksiä. Koska alkuperäisen osiin sahaaminen ei tuntunut hyvältä idealta, jäljelle jäi tehdä uusi kahdesta kappaleesta, jotka voisi liittää sitten toisiinsa.

Nippu tiikkirimaa reppuun ja sovittelemaan. Pienen näpertelyn jälkeen kaulus oli valmis ja lakattukin.

Kauluksesta tuli niin nätti, että alkuperäinen saattaa jäädä jatkossakin hyllylle.

Pientä muutakin laittoa ilmeni, mutta ei onneksi mitään suurempaa. Uusi vakioperäköysi piti rakentaa ja pleissata lenkit, mutta se on perusduunia se.