Bänö Önin lahdelta lähtiessämme sumu ei ollut hälvennyt. Ankkuri nostettiin kuitenkin ylös ja ajettiin matalaa 1,8 metrin väylää länteen tutkan turvin. Tuuli oli hankalasti vastainen, joten kapeaa sunttia oli pakko ajaa koneella. Hieman arvelutti lähteä sitä väylää, kun veneemme syväys on noin 1,9 metriä. Matalin kaikutulos matkalla oli kuitenkin 2,4 metriä, joten hyvinkin kyynärvarren mitta jäi kölin alle vettä.
Maarianhaminan Länsisatamassa oli oikeastaan vain kourallinen veneitä. Valittiin mieluisa paikka laiturin päästä ja hoideltiin muodollisuudet alta pois.
Päivät ovat soljuneet perustoimien lisäksi treenaamiseen - kuntopiirit, juoksulenkit ja rantalentis - kaupassa käyntiin, lukemiseen ja lököilyyn, ja ihan muutama minuutti somettamiseen. Luomuheräämiset ilman kelloa tuottavat suurta nautintoa.
Satamaelämää on nyt käytännön syistä elettävä hieman enemmän kuin haluaisi, mutta pian tämäkin päättyy ja päästään taas vesille. Sinänsä on yllättävää, että ketään edes etäisesti tuttua ei ole nähty vielä tällä reissulla.
x x x
Viikon blogihiljaisuus päättyy vähitellen. Jätimme veneen Maarianhaminaan pariksi päiväksi, sillä Linnealla oli beach volley -turnaus Tampereella ja Tuomaksella valokuvauskeikka niin ikään Tampereella, kun lentopallon Maailmanliigaa pelattiin viikonloppuna Hakametsän hallissa.
Työntäyteinen viikonloppu on nyt vietetty ja palattu veneelle, tosin sikäli vaihtuneella miehistöllä, että Anu ja Linnea jäivät pariksi päiväksi kotikonnuille ja Sampo ja Heini tulivat Tuomaksen kanssa jatkamaan matkaa. Länsisatamassa ovat veneet vaihtuneet mutta meininki on vanhaa tuttua.
Juhani Roihalle vielä kiitos, kun kävi ohikulkiessaan katsomassa, että köydet ovat kiinni ja vene muutenkin kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti