Saimme lainaan pintakosteusmittarin, jolla voi mitata rakenteen sisällä olevaa kosteutta tekemättä reikiä. Mittarin ohjeessa sanotaan, että komposiittirakenteiden kosteuden mittaaminen on kuitenkin vaikeaa tai mahdotonta, koska rakenteen pinta ja ydin eri materiaaleina voivat imeä eri määrän vettä. Toisin sanoen sama grammamäärä vettä tarkoittaa materiaalista riippuen eri suhteellista kosteutta.
Useimpien veneiden kannessa on tällainen rakenne: kahden lasikuidun välissä on väliaineena balsaa, Divinycelliä tai jotain muuta. Naminamin kannessa on balsaydin.
Toinen ongelma liittyy mitattavan materiaalin ohuuteen, sillä mittari toimii luotettavammin vasta, kun paksuus on 50 mm tai enemmän. Kannen paksuus on kaikkiaan noin 30 mm, joten ehto ei täyty. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis vertaileva mittaaminen, eli mitataan varmasti kuiva paikka ja todennäköinen tai varma märkä paikka ja verrataan saatuja arvoja näihin. Mittarin absoluuttiset arvot eivät siis sano muuta kuin suuntaa: isompi arvo viittaa varmuudella märempään ja pienempi taas kuivempaan.
Varmasti märkää paikkaa ei kannesta löytynyt, koska yhden läpiviennin pieni kosteus oli haihtunut jo pois, joten piti verrata vain kuivan paikan arvoon. Mittaaminen osoittautui heti ongelmalliseksi, koska arvot vaihtelivat hyvin lyhyellä matkalla runsaasti. Mahdollinen kosteus leviäisi kuituisessa balsassa nopeahkosti laajalle alalle eikä jäisi vain yhteen paikkaan.
Korkeimman saadun arvon kohdalle keulakannelle porattiin kuppiterällä 50 mm halkaisijaltaan oleva reikä, jotta nähtäisiin, onko väliaine oikeasti märkää vai kuivaa. Balsa oli mittarin arvosta huolimatta täysin kuivaa, joten muita paikkoja ei avata. Balsa on myös täydellisesti kiinni sekä ylemmässä että alemmassa lasikuitukannessa.
 |
| Kosteusmittari mittaa kosteutta. |
 |
| Keulakannen tarkistusreikä |
 |
| Väliainebalsa on ruutikuivaa. |
 |
| Ensimmäinen tiikkirima taivutettuna |
