Viimeiset hiomiset

Tuli lisävauhtia hiontaan, kun Esa kyseli, milloin hän voisi tuoda yhden moottoriveneen halliin moottorin vaihtoa varten. Hallissa leijuva hiontapöly on hunnuttanut kaiken mahdollisen; hieman helpommalla pääsee, kun tuo uuden veneen sisään vasta, kun Naminamin kansi on saatu hiottua loppuun.

Lisämutkia hiontaan toi pyöröhiomakoneen laikan yllättävä yhteistyökyvyttömyys: paperi ei enää pysynyt laikassa kiinni, joten hiominen loppui siihen. Yllättäen varaosa vanhaan hiomakoneeseen löytyi heti ensimmäisestä kaupasta.

Esalta lainattu flektillä varustettu hengityssuojain helpotti useamman tunnin yhtämittaista työrupeamaa. Suodatinlaitteisto tökötti selässä, mikä tarkoitti entistä syvempää etukumaraa liikuttaessa kannella, mikä taas väsytti selkää. Mutta eipä työn helppoutta kukaan etukäteen odottanutkaan, joten ei tarvinnut yllättyä.

Kansiliima istui loppuun asti tiukassa, kuten arvata saattoi. Hiomakoneet tekivät kuitenkin työnsä nöyrästi, vaikka papereita meni kassillinen. Vielä on jäljellä hienosäätö ja saumamassan veistely irti ruffin kyljistä.

Liimapöly peitti kaiken alleen.

Hiomiset hiottu!

Sitloodan tiikkien poistossa ja hiomisessa oli melkeinpä suurin työ.

Hiominen jatkuu

Työvaiheen tavoite on yksinkertainen: saada kaikki kansiliima tai Sika-kitti poistettua niin, että jäljelle jää vain lasikuitukansi. Yksinkertaista siis. Käytäntökin on yksinkertainen, vain soveltuvat välineet aiheuttivat ja aiheuttavat pohdintaa.

Nauhahiomakone söi suurimmat mutta isokokoisena klohmona se ei mahdu pieniin koloihin. Pyöröhiomakone eli ennen vanhaan nytkyksikin kutsuttu vehje poistaa mukavasti nauhan jättämät liimalaikut mutta ei sekään kovin pieniin koloihin mahdu. Äkkiä ajattelisi, että ei muuta kuin hiomapaperi klossin ympärille ja hiomaan, mutta pienen kokeilun tuloksena huomaa, että menetelmällä saa jännetupintulehduksen mutta liima jää kanteen.

Kahden kauppareissun tuloksena takapenkillä oli kompromissilaite, jota ei ole ensisijaisesti tarkoitettu hiontaan vaan sahaamiseen. Soveltuva laite oli haussa - kiitos Tatulle vinkeistä - mutta sellaista ei myynyt sen enempää Bauhaus kuin K-Rautakaan.

Anu surrutti monitoimilaitteella. Ei se nyt aivan turha tuntunut olevan mutta kovin hitaasti työ sillä etenee. Kaiken lisäksi liima tukkii paperin karkeuden hyvin nopeasti, joten papereita kuluu kovaa tahtia.

Hiominen on kaikesta huolimatta edennyt mukavasti: suuret pinnat ovat melkein valmiita, vain ne mukavimmat kolot, jaluskiskon ympäristöt ja nurkat ovat hiomatta. Onneksi salaisena aseena ovat vielä pora- ja kulmahiomakoneeseen kiinnitettävät teräsharjat. Niillä pääsee melkein kaikkialle.

Paapuurin kansi on lähes valmis jatkokäsittelyä varten.

Sitloodakin etenee: "kellarin" luukku on hiottu, muut vaiheessa.

Anu testaa monitoimilaitetta.

Kannen hionta alkaa

Uusi työvaihe alkoi kaikkien aukkojen peittämisellä, että hiontapöly ei löytäisi tietään veneen sisälle. Varmuuden vuoksi tuli peitettyä koko ruffi muovikalvolla.

Nauhahiomakoneessa on valmiina pölynimuria varten suutin, mutta kuten koskaan, nytkään imurin letku ei sellaisenaan sopinut rööriin, joten jäi imuroimatta. Pölyä ja purua tulvi koneesta herkeämättä, ja välillä oli pakko pitää taukoa, että sai harjattua puruja sivummalle. Työ kuitenkin eteni ihan mukavasti, ja vaikka hengityssuojaimen kanssa työskentely ei nyt varsinaista herkkua ole, ei tarvinnut miettiä, mitä hiukkasia ajautuu keuhkoihin.

Kymmenestä ostetusta hiontanauhasta puolet meni, ja noin puolet tuli kaikesta hiottavasta pinta-alasta hiottua. Karkeus 60 osoittautui hyväksi: alussa teho oli melkein liiankin hyvä mutta hyvin pian se heikkeni ja muutaman minuutin päästä piti oikein tarkastaa, onko nauhassa enää mitään karkeutta.

Tiikit poistettu!

Ensimmäiset tiikit kammettiin kannesta lokakuun viimeisenä päivänä, ja tänään lähti viimeiset. Kolme viikon urakka siis. Tunteja ei lasketa mutta töitä tuli tehtyä noin kymmenenä päivänä tai lähinnä iltana.

Sitloodan lattian tiikit lähtivät helpoiten, joskin kaikki rimat pysyivät kiinni myös liimalla eivätkä vain ruuveilla. Tiukimmin istuivat sitloodan penkkien tiikit: melkein kaikki rimat piti silpoa taltalla ja vasaralla pieniksi säleiksi. Tiikkisilppua, -pölyä ja toki myös ehjiä rimoja on hallissa paljon. Onneksi tuli siivottua päivien päätteeksi.

Tankkien täyttöluukkujen irrottaminen vei aikaa tosi paljon. Piti jatkuvasti juosta salongin ja kannen väliä. Septitankin tyhjennysluukku on vieläkin kiinni. Täyttöluukkujen läpivienneistä näki ensimmäistä kertaa kannen laminaattien väliin: toisen läpiviennin kohdalla balsa on mustaa ja kostunutta mutta toisen kuivaa ja kovaa. Lähipäivät kertovat, kuinka laajalle kosteutta on päässyt. Joka tapauksessa kantta on avattava, että kostunut puu saadaan pois ja korvattua jollain keinoaineella.

Loputkin tiikit poistettu.

Kostunutta balsaa laminaattien välissä.

Kuivaa balsaa.

Keulaluukun purku

Merivesi oli kovan lounaistuulen vuoksi noussut yli puoli metriä keskikorkeudestaan. Vesi oli noussut telakalle ja osa pukeista seisoi vedessä. Mastonosturilaituri oli melkein veden pinnan tasossa. Sateinen ja harmaa iltapäivä ei houkutellut jäämään ulos.

Ohjelmassa oli keulaluukun tiikkien irrotus. Luukku ei ole kuin puolisen metriä pitkä ja alle 40 cm leveä, mutta hommaa riitti. Jostain syystä tiikit oli liimattu muualla kannella käytetyn mustan kansiliiman sijasta ruskealla Sika-kitillä, joka istui sekä gelcoatissa että rimoissa uskomattomalla voimalla.

Onneksi Esa ehdotti kokeilemaan kuumailmapuhallinta. Eipä sillä, että rimat olisivat senkään avustuksella helposti lähteneet mutta lähtivätpä kuitenkin hieman isompina paloina kuin säleinä.

Tatu kävi tutustumassa projektiin. Saatoin melkein aistia, että hänkin tekisi moista remonttia mielellään. Esa sirkkelöi konehallissa lankuista uusia tiikkirimoja ja höyläsi niitä tasohöylällä paksuuteen. Uusista rimoista tulee kymmenisen milliä kapeampia.

Uusia rimoja höylättyinä.

Loput kannen tiikit lähtevät

Tehtiin pitkä lauantaipäivä ja saatiin purettua loput kansitiikit ja poistettua kaikki kannen ruuvit, joita riitti!

Pahoittelut videon heikohkosta laadusta. Youtubesta sen voi katsoa parempilaatuisena.

Anu ruuvaa kannen ruuveja irti.

Kummatkin kannet tiikeittä.

Osa tiikistä lähti pieninä lastuina.

Osa lähti onneksi pidempinä rimoina.

Styyrpuurin kansi käsittelyyn

Sitloodan tiikit jäävät näemmä viimeiseksi poistettavaksi. Hieman piti kuitenkin kokeilla ja todeta, että 30 vuotta sitten tehtiin hyviä liimoja; rimat istuvat kuin täit tervassa.

Oikeanpuoleisen kannen purku alkoi niin hitaasti, että meinasi usko loppua. Pienen, muutaman kämmenen kokoisen kolmion purkamiseen meni tunti, ellei toistakin. Veneen leveämpää kohtaa lähestyttäessä purkaminen alkoi kuitenkin sujua ja jonkin verran tuli ruuvattua ruuveja irti ennen rimojen irrotusta.

Polvisuojat pehmensivät mutta koska purkaminen piti nyt tehdä kannella polvillaan, selkä oli kovilla. Jotenkin sitä vain ei huomaa tehdessä, sillä irtoavan riman aiheuttama nautinto peittää negatiiviset tuntemukset alleen. Vasta kun nousee seisomaan, huomaa paikkojen jomotuksen, ja pään osuessa noin seitsemännen kerran kattolamppujen peltiseen heijastimeen muistaa myös hallin mataluuden.

Pahimmillaan rimat lähtivät melkein tulitikun kokoisina säleinä.

Tiikin poistoa jälleen

Uusi työmaavalohärveli auttoi huomattavasti työskentelyssä. Se taas ei auttanut, että keulaa kohti tultaessa rimat istuivat tiukemmassa.

Liima on niin vahvaa, että ennemmin rima halkeaa tai gelcoatia lähtee palanen, jälkimmäinen tosin tapahtui onneksi vain pari kolme kertaa. Ainakaan nyt purettavassa kannessa ei olisi tarvittu ensimmäistäkään ruuvia pitämään rimoja paikoillaan.

Iltapäivän uurastuksen tuloksena selkää kolottaa ja polvia kivistää, mutta eipähän ole enää vasemmassa kannenpuolikkaassa tiikkejäkään.

Ensimmäiset tiikit lähtevät

Viimeisten kansihelojen eli taaimmaisten kaidejalkojen poistamiseen meni pari tuntia. Perähyteistä piti poistaa hylly, kolme listaa ja sisäverhoilua. Muttereista kaksi lähti vaivattomasti mutta kolmas oli äärettömän ahtaassa kolossa puulistan ja kansilaminaatin välissä. Kolmannen käden lisäksi korvaamatonta hyötyä olisi ollut ylimääräisestä nivelestä kyynärvarren puolivälissä.

Pilssipumpun kansi lähti melko helposti, mutta ruoripylvään tukikaide ja varaohjausjärjestelmän suojakansi jäivät vielä ottamatta. Illan viimeiseksi puhteeksi tuli poistettua tiikkirimoja paapuurin puolen kannelta. Esan tekemästä tellingistä oli suuri hyöty: ei tarvinnut konttailla.