Pukinhakureissu

Haimme loput Naminamin tarvikkeet Lauttasaaresta. Pukki osiksi ja perävaunuun, ja lisäksi pressukehikon puita ja alumiineja ja melkoinen määrä muuta tarviketta. Jos kärryyn olisi vielä jokin kalikka mahtunutkin, autoon ei enää yhtään.

Kiitos Petterille vielä avusta ja yhteistyöstä!

Iltapäiväpurjehdus Airistolla

Lauantaityöpäivä harvoin tuntuu hyvälle, mutta kun heti perään pääsee purjehtimaan, ei se niin pahalta tunnukaan.

Sää oli mitä sopivin. Tuuli koillisesta, välillä niukasti, välillä taas liki 10 m/s. Purjehdittiin sivutuulessa ja sivumyötäisessä Airistolle, käytiin Tervien kohdalla ja sitten parin vendan turvin melko reippaassa tuulessa luovien takaisin. Puuskissa mentiin melkein varvaslista vedessä mutta suurimmaksi osaksi tehokkaalla kulmalla. Naminami näytti taas, miten jäykkä vene käyttäytyy puuskissa. Genuan takaliikki lepatti jonkin verran, ehkä osittain väärän skuuttipisteen vuoksi mutta snörppinarun kiristämisen jälkeen lepatus loppui.

Purjehduksen päätteeksi ajeltiin Hahdenniemeen ja tyhjennettiin septitankki. Se oli kauden viimeinen purjehdus. Nyt alkavat syystoimet ja valmistautuminen talveen ja huoltotoimenpiteisiin.

Anu styyraa Rajakarin itäpuolella.

Paluumatkan kryssiä puuskassa.

Kasnäsistä kotiin

Heräsimme aamuvarhaisella ja edelleen tuuli reippaasti kaakosta. Kasnäs oli umpiunessa vielä puoli kahdeksalta, kun irrotimme köydet.

Koneella pöristeltiin poijusta irti ja purjeet nostettiin heti. Oli nautinto kääntää vene myötätuuleen ja lähteä reippaalla vauhdilla kohti pohjoista. Matka eteni kokka kohisten. Toisinaan piti jiipata, toisinaan mentiin pitkät siivut samalla halssilla.

Muuttolinnut olivat selvästi lähtötunnelmissa. Ne kokoontuivat ja parveilivat, lentelivät matalalla meren yllä. Merikotkia näkyi myös tavallista enemmän. Tavallista oli kuitenkin se, että varikset olivat niiden kimpussa.

Merikotka kierteli päällämme Paraisten portin pohjoispuolella.

Veneitä näkyi tosi vähän. Höglandin laiturissa oli yksi pulpettivene ja merellä vain pari kolme muuta. Paraisten portilta lähtien alkoi liikennettä kuitenkin olla enemmän, ja Airistolla oli jo melkein ruuhkaa.

Tatu ja Päivi tulivat koirien kanssa meitä vastaan Rajakarilla. He ajoivat perässämme telakalle. Eppu hyökkäsi laiturilla heti Anun syliin. Sillä oli ollut Koivunotkossa kissanpäivät, mutta oma äiskä on kuitenkin oma.

Naminami saatiin laituriin, ja siirtopurjehdus oli onnellisesti päätöksessä. Oli ollut niin upea kolmipäiväinen, että edessä vääjäämättä olevat talvitoimet eivät haittaa.

Jussaröstä eteenpäin

Yöllä istuttiin sitloodassa ja katseltiin tähtiä. Linnunrata erottui paremmin kuin taajamassa koskaan, vaikka ei tämän kauempana mantereesta oltukaan. Rannalla oli valoja siellä täällä, mutta ihmisiä ei näkynyt. Kesäinen jatkuva hulina laiturilla oli korkeintaan muisto vain.

Pelko aamusumusta haihtui heti aamusta. Sumua oli korkeintaan päässä, ja sekin kaikkosi kahvin myötä. Aurinko paistoi, ja leppeä sivutuuli vei mukavaa vauhtia kohti Hankoa. Paineltiin ulompia väyliä, runkoväylä kun on kovin kiemurteleva ja kapea.

Hangon kohdalla tuuli yltyi 10 metriin sekunnissa, puuskissa 12 m/s. Hankoniemen länsikärjen jälkeen purjehdittiin hetki luovikulmalla, että päästiin pohjoisemmalle väylälle. Naminami luovi kauniisti ja hötkyilemättä. Kallistuskulma pysyi kohtuullisena mutta vauhti karkasi reilusti yli kuuteen solmuun, paikoin seitsemäänkin.

Jäimme Kasnäsiin, koska olimme mielestämme oikeutettuja hemmotteluiltaan kylpylässä. Veneessä tosin syödään, vaikka ravintolaruokaakin olisi tyrkyllä. Eilisillan puoliraa'at naudan sisäfileet toivan niin hyvän olon, että tänä iltana nautitaan proosallisempaa murkinaa.

Purjehdimme tänään 42 mailia kahdeksassa tunnissa. Keskinopeudeksi tulee 5,3 solmua. Hyvin kulki siis.

Naminami Kasnäsin laiturissa.

Kotimatka alkaa

Noustiin puoli seitsemältä. Rauhalliset aamutoimet ja veneen valmistelu ensimmäiseen purjehdukseen. Tehtiin kaikessa rauhassa, ettei mitään unohtuisi eikä möhlittäisi mitään. Eikä möhlittykään, tosin lähes tyynessä on laiturista lähtöä vaikea mokatakaan. Köydet irrotettiin yhdeksältä.

Tallinnan-laivat ympärillä suhaten puksuteltiin kiltisti väylän oikeaa laitaa. Puoli kymmeneltä nostettiin purjeet. Naminami kulkee vielä vakaammin kuin odotettiin. Ei ollut tuuli toki kova mutta kallistuskulma pysyi melkein nollassa ja vauhtia oli silti 4-5 solmua.

Alkuiltapäivästä oli melkein helle. Uskomaton ilma, kuin keskikesällä. Veneitä näkyi harvakseltaan.

Matka eteni rauhallisesti, välillä jopa vauhdikkaasti. Aurinko painui mailleen noin kahdeksalta, ja hämärä laskeutui pian sen jälkeen. Valaistuja merimerkkejä hyödyntäen pujottelimme kohti Jussaröä, jonka tyhjään laituriin kiinnityimme jo pimeässä. Kesän ruuhka oli tipotiessään. Saimme vapaasti valita paikan. Laituri oli valmisteltu jo talvikuntoon. Kulkusilta kalliolle oli nostettu pois eikä rannalle päässyt.

Ilta sujuu pihviä paistaen ja Ingraeuksen sampanjaa hörppien. Kiitos Petterille!

Toinen päivä

Yö oli levoton. Ei tosin minkään muun vuoksi kuin sen, että halusi päästä käymään venettä läpi. Lopullisesti silmä aukesi puoli seitsemän aikoihin.

Ensimmäinen näkymä keulaluukusta auringon noustua.

Päivää kuluteltiin availemalla kaikki veneen luukut ja sopet. Purjeitakin raoteltiin ja käytiin kaikki köydet läpi; niitä riittää. Päivemmällä kauppareissu ja homma jatkui taas.

Iltapäivällä myyjä Petteri Ingraeus kävi auttamassa vielä muutamissa asioissa ja käytiin mittaamassa pukki, että tiedetään, minkä kokoisella perävaunulla se saadaan kotiin. Petterin vapaana juoksennellut villakoira Dumbo valloitti kaikkien satamassa liikuskelleiden sydämet, tai ainakin meidän... Oli niin Epun näköinen, että ikävä tuli. Onneksi Eppu on hyvässä hoidossa, ja Robi myös.

Kaupat

Ilta on pimentynyt yöksi. HSK:n satama Helsingin Lauttasaaressa on hiljainen. Vain yhden veneen kajuutan ikkunoista kajastaa valoa pimeyteen...

s/y Naminami siirtyi omistukseemme iltayhdeksältä.

Päivään on mahtunut niin paljon asiaa, ettei kaikkea ihan vielä hahmota. Hämärässä salongissa istuessa on vaikea uskoa, että aamulla lähdettiin töihin, iltapäivällä vietiin Robi hoitoon ja annettiin Tatulle ja Päiville Eppu nauttimaan Koivunotkon paratiisista muutamaksi päiväksi. Sitten vielä kauppareissu, tavaroiden rahtaaminen junaan ja Helsingin asemalla myyjän autoon, josta satamaan...

Huominen menee tutustuessa veneeseen, ja tutustumista tosiaan riittää.

Nyt kutsuu punkka.