tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lopultakin vesille!

Kamaa on röykkiöittäin mutta silti jotain puuttuu. Pitkän rehaamisen jälkeen vene ui jonkun sentin syvemmällä muutaman sata kiloa raskaampana. Samaan aikaan villakoiramme Eppu astelee kannella tyytyväisenä siihen, mitä hänellä on eli hieman liian pitkäksi päässeet karva ja kynnet. Okei, ruokaa on pussillinen ja ruoka- ja vesikuppi, mutta siinä ne.

Eppu ei tarvitse läppärin latausjohtoa, termospulloa, öljykanisteria, neljää taskulamppua, 7 paria kenkiä, uikkareita eikä työkalupakkia.

Airistolla ja oikeastaan koko matkalla tuli veneitä vain vastaan; samaan suuntaan taisi meidän lisäksemme mennä pari venettä. Olihan sunnuntai ja suurin osa oli palaamassa kotirantaan.

Sää pilvistyi ja tuuli moinasi.

Tyyni Airisto

Ruoriköysi tuntuu hyvältä, hanskalla tai ilman.


Kasnäsissä oli vierasveneitä puolenkymmentä. Satamakonttori oli mennyt varttia aiemmin kiinni, joten satamamaksu maksettiin kylpylään, joka sekin oli menossa kiinni. Onneksemme ehdittiin saada kuitenkin koodi upouuteen huoltorakennukseen, että illan urheilujen eli kuntopiirin ja juoksulenkin jälkeen päästiin peseytymään.

Tuomas "erehtyi" ottamaan Epun mukaan lenkille. Ensimmäisen kolmen kilometrin matkalla Eppu toimi ankkurina, kun ilmeisesti ikävä kalvoi. Näytti tosin lopen uupuneelta ja yritti vedota katseellaan, ettei nyt vain jaksa juosta, mutta kun käännyttiin Högsåran suuntaan, alkoivat tassut liikkua liukkaammin. Eppu ilmeisesti kuvitteli, että sitä kautta päästään kääntymään takaisin. Lauttarannassa tehtiin ympyrä ja lähdettiin takaisinpäin. Yllättäen väsymys oli tipotiessään ja tassut veivät kevyesti.



Aamuyöstä alkoi ennusteen mukaisesti sataa. Silmät aukesivat aikuisosastolla pian viiden jälkeen mutta köydet irtosivat vasta kahdeksan aikoihin.

Koko päivän satoi. Tuuli oli joko olematon tai vastainen. Huristelimme moottorin ja autopilotin voimin kohti itää. Vasta puolenpäivän jälkeen näkyi muutama huvivene.



Hangon paikkeilla sade yltyi reippaaksi. Tuli testattua asusteiden sateenpitävyys: kahdeksan tuntia sateessa.

Jussarön laiturissa oli vain yksi vene: kaksimastoinen iso amerikkalainen ketsi. Kippari tuli laiturille ystävällisesti ottamaan köysiä vastaan ja kertoi satamakonttorin olevan kiinni, mistä syystä yö on ilmainen mutta toisaalta sähköäkään ei laiturille tule.



Uusia veneitä ei enää meidän jälkeemme tullut, ellei sellaiseksi lasketa puolenyön jälkeen saapunutta kalastaja-alusta, joka kiinnittyi viereiseen laivalaituriin. Aika hiljaista siis oli, ellei meteliksi lasketa sitä, kun jenkit käynnistivät veneensä moottorin parin tunnin välein. Aito amerikkalainen lifestyle ilmeisesti edellyttää parin kilowatin sähkönkulutusta ihan vain, että voi todistaa olevansa olemassa.

Viimeinen vene saapuu satamaan.

Illan tunnelmaa Jussarössä.

Yöllä jo selkeni mutta aamu oli pilvetön. Aurinko kuumotti jo heti aamusta ja tuultakin tuntui olevan.

Aamu valkenee Jussarössä.


Lähdettiin liikkeelle toivorikkaina ja säätiedotuksia ylensyöneinä. Puolisen tuntia päästiinkin mukavasti purjein, mutta sitten vauhti alkoi hiipua, kun tuuli rauhoittui. Tarkoitus oli edetä Helsinkiin asti, joten vauhtia tarvittiin vähintään 4 solmua. Välillä autettiin moottorilla, mutta jo puoli yhdentoista aikoihin tuuli asettui 6 - 9 m/s paikkeille, joten purjeet tarjosivat vauhtia riittävästi.

Helsingin edustalla oli monenlaista purjealusta: isoa, pientä, jollaa, venettä, kisarassia, perhepurtta, monirunkoalusta, s/y Belmont, hydrofoilia ja perinnepurtta. Ajeltiin Katajanokan taakse HMVK:n vieraspaikoille ja sijoituttiin aloillemme.

Tuolta haettiin Naminami syksyllä 2013.


Lähinaapurissamme on muutama jäänmurtaja.

Alkaa lentopalloviikko: Power Cup Vantaalla ja miesten Maailmanliigaa Hartwall-areenalla. Työn touhussa aamusta iltaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti