tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kaupungista luonnonrantaan

Tammisaari on viihtyisä kaupunkisatama, mutta tänään tuli tarve vaihtaa maisemaa johonkin aivan toiseen. Luonnon keskelle ei ollut pitkä matka, Tammisaaren kansallispuisto kun alkaa aika pian, kun kaupungista lähtee.

Löydettiin mukava saarien muodostama kolo, jossa oli yllättävän paljon vettä. Pitkään etsittiin sopivaa ankkuroitumispaikkaa, mutta lopulta päätettiin kuitenkin kiinnittää keula rantaan.


Vene parkissa ja grilli kuumana!

Useampi tunti oltiin keskenämme, mutta illan mittaan samalle lahdelle tuli yksi moottorivene. Hekin halusivat olla omissa oloissaan, sen verran kauas jäivät. Ero ruotsalaisten ja suomalaisten välillä onkin juuri tässä: ruotsalaiset pakkautuvat kylki kylkeen, vaikka tilaa olisi kuinka ja suomalaiset sijoittuvat luonnonsatamissa kuten busseissakin: niin kauas muista kuin mahdollista.



Eppu pitää mustikoista, myös raakileina.

Ruohosipuli kukkii.

Tuuli tyyntyi illaksi, aurinko näyttäytyi ja uni maittoi.

Aamulla oli niin hiljaista, että kalalokin veteen laskeutumisen kuuli sadan metrin päästä. Vain yksi peippo terrorisoi äänettömyyttä röyhkeästi.


Ajettiin pieni siirtymä Jussaröhön, osan matkaa vesisateessa mutta koko matka tyynessä. Matkaa kertyi kokonaista 7 mailia, joten ei ehtinyt matkalla nälkä yllättää.

Nyt oli Jussarön satamakin jo vironnut: sähköä sai tolpasta ja satamamaksukin otettiin vastaan. Iso virolainen katamaraani oli toisella puolen laituria kylkiparkissa, lisäksi laiturin päässä oli yksi moottorivene ja moottoripursi. Virolainen poppoo lähti tosin aika pian.

Hintatasosta oli puhetta edellisessä päivityksessä. Jussarön hintoja: satamamaksu 20 €, sauna 10 €/lätty, tuuttijäätelö 3 € ja pieni karkkipussi 4 €.

Sataman pitäminen saaressa tuo luonnollisesti lisäkustannuksia, mutta 3–6-kertainen hinta tuotteista on liikaa. Alkaa jossain vaiheessa kääntyä itseään vastaan. Eikä se nyt mene niin, että tyhmä ei ole se joka pyytää vaan joka maksaa. Kausi on lyhyt ja tulos pitää tehdä nopeasti, mutta rajansa kaikella.

Linnean kesäharjoitteluohjelma edellyttää välillä mielikuvituksen käyttöä. Treenejä on viime vuosina pidetty Kylmäpihlajan tuulisella kalliolla, Katanpään soramurskeella ja Jurmon nummilla mutta myös Utön, Kökarin ja Kaskisten urheilukentillä, tai no Utön urheilukenttä vahvoissa lainausmerkeissä. Juoksulenkkejä voi juosta melkein missä vain, tosin rantakallioilla juokseminen muistuttaa välillä enemmän kiipeilyä kuin juoksemista.

Kaivoksen Iron beachille eli kaivosjätteen muodostamalle rannalle oli ajautunut irronnut länsiviitta.
Eppu, Mathiss, Kalle ja Tiia
Jussaröön tullessamme tiesimme sään kovenevan ja vieläpä niin, että tuuli kääntyy länteen ja luoteeseen. Maanantai-ilta oli vielä rauhallinen ja yöksi luvattiin yltyvää tuulta mutta etelästä. Silti kolme venettä siirtyi luvan kanssa Lilla Jussaröön poukamaan, joka on Antti Herlinin omistuksessa.

Tällä porukalla yötä Jussarön laiturissa.
Jussarön laituriin jäivät meidän lisäksemme kotkalainen pariskunta purjeveneellään ja lohjalainen mies moottoriveneellään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti