keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Uuden asennusta ja vanhan uudistamista

Ei kevättä ilman laittamista. Paitsi ensi kevät...

Kesällä, syksyllä ja etenkin talvella tulee mieleen uudistamisia ja laittamisia, joiden myötä veneily helpottuisi, turvallisuus parantuisi ja tekeminen sujuvoituisi. Lista pitenee kevättä kohti ja viimeistään kun pakkaset väistyvät, alkaa laittaminen. Siinä sitten laittaessa huomaa, että ihan koko listaa ei ehkä ehdi tehdä. Ja kun vene on vedessä ja kausi alulla, karu tosiasia on se, että puolet listasta jäi tekemättä.

Vanhan tiikkikannen tiikeistä tehty liitutaulun kehys
Pitkä oli meidänkin tämän kevään lista mutta sikäli kävi poikkeuksellisesti, että melkein kaikki saatiin tehtyä. Tai no, rehellisyyden nimissä on sanottava, että listaan jäi tekemättömiä juttuja, mutta ne ovat lähinnä sellaisia tyyliin "sitten joskus"...

Vettä kohden...
Makeavesisäiliö piti puhdistaa jo viime keväänä mutta tälle keväälle se jäi. Manusluukun kansi oli niin tiukassa, että hetken jo ehti epäillä, onko välissä vanhaa kunnon Sikaflexiä mutta lähtihän se lopulta ilman kovin suuria työkaluja. Loiskeenestolaipiot estivät perusteellisen manuaalisen puhdistuksen mutta eipä siellä kovin paljon puhdistettavaa ollut. Päätteeksi vielä desinfiointi.

Makeavesisäiliön anturi kukkuu kuin käkikello, vaikka ikää on yli 30 vuotta.

Puhdistuksen jälkeen kansi kiinni ja tiivistemassa väliin

Mittaripaneeli


Ensimmäinen pienehkö tai ainakin sellaiseksi mielletty homma oli järjestää mittaripaneeli uuteen uskoon, eli siirtää autopilotin käyttöyksikkö ruorin läheisyyteen, loput mittarit paneelin keskelle ja laidoille kaiuttimet, joita ei avotilassa ennen ollutkaan.

Koska koko mittariston layout meni uusiksi, piti tehdä puusta uusi tausta. Telakan verstaan nurkista löytyi sopivia pätkiä epämääräisiä tiikkilistan palasia, joista sai liimattua levyä. Se olikin helpoin vaihe. Hankalampaa ja huomattavasti hitaampaa oli ujutella kaiutinkaapeleita ja SeaTalk-johtoja kapeisiin ja ahtaisiin kaapelikujiin. Eikä sitäkään päässyt tekemään ennen kuin sisustusta oli purkanut tarpeellisilta osin. Eli ihan perussähköhommia veneessä: kytkemisiin menee ajasta noin prosentti ja valmisteleviin töihin 99 %.

Lopputulos kuitenkin miellytti, eikä yhtään harmittanut sekään, että samaan syssyyn saatiin tuulimittari kunnostettua, ja mikä parasta, kaikki data välittyy nyt plotterille. Myös sähköisen kompassin välittämä veneen asentotieto tulee tutkan käytettäväksi, mikä mahdollistaa tutkakuvan näyttämisen kartan päällä omana layerinään.




Autopilotin säätöyksikkö siirrettiin ruorin viereen.

Vessa


Vessanpönttö sai myös päivityksen, kun pumppuyksikkö vaihdettiin uuteen. Vanhan pumpun jokeriventtiilin ympärillä oleva muhvi oli haljennut eikä yläpääkään enää tiivis ollut. Vaihto oli huomattavasti helpompaa ja etenkin siistimpää kuin aluksi pelkäsin. Ainoa ruskea mitä suojakäsineisiin tuli, oli telakan ruskeaa merivettä.

Jokeriventtiilin muhvi on haljennut.

Vanha pumppu poistettu ja uusi odottelee asennusta.

Pönttö valmiina kuuntelemaan p***ajuttuja.

Keula-ankkuri


Jos muut asennukset ja päivitykset menivätkin sujuvasti, niin kevään ainoa suurempi urakka eli keula-ankkurin asentaminen osoittautui reilusti työläämmäksi ja ongelmallisemmaksi kuin alunperin kuviteltiin.

Syksyllä päätettiin ankkuriksi 15-kiloinen Rocna. Se on jonkin verran kalliimpi kuin suosittu Delta, reilusti halvempi kuin CQR mutta pitää paremmin ja luotettavammin kuin kumpikaan noista. Bruce toimii taka-ankkurina mutta keulaan ei haluttu sitä.

Kettingin määrä pohditutti pitkään. Keskustelufoorumeilta löytää kettingin sopivaksi määräksi 30 - 80 metriä riippuen, missä päin palloa kuljetaan ja kuinka pihi tai suuruudenhullu kirjoittaja on. Pitkään mietitytti myös ketjun keulaluukusta viemä tila, koska mieluusti sinne sijoittaisi muutakin kuin vain ketjua. Kaasupullojen siirtäminen taakse olisi tarkoittanut isoa muutostyötä, jos ja kun kaasun haluaa säilöä turvallisesti.

Viimeinen arvokas vinkki määrän suhteen tuli Pekka Hildeniltä, joka on seilannut samanlaisella veneellä Karibialle kahdesti. Hän sanoi heidän pärjänneen oikein hyvin 30 metrillä kettinkiä, jonka alkupäässä oli varmuuden vuoksi kuitenkin jonkin verran köyttä. Sitä oli kuulemma tarvinnut laskea ulos ani harvoin.

Ostimme 40 metriä 8-millistä kettinkiä, eikä määrä näyttänyt kaupan käytävällä mitenkään mahdottoman isolta kasalta. Sen verran iso kasa se kuitenkin oli, ettei se juuri mahtunut keulassa olleeseen tukevaan kaasupulloa varten laminoituun tötteröön. Suunnitelma: tötterö pois ja täsmämitoitettu kuidutettu laipio tilalle. Ei siis muuta kuin suojalasit, kuulosuojaimet ja hengityssuojain naamalle, ja käsivarret kainaloita myöten rälläkkä edellä boksiin. Hillitön helle pakotti työskentelemään T-paidassa, mistä seurasi muutaman päivän pituinen lasikuitukutina käsivarsiin.

Esa lupautui tekemään ankkurinpitimen keulaan. Mika oli suurena apuna työssä myös. Ilman heitä olisi ankkuri jäänyt asentamatta. Ahtaasta keulasta huolimatta ankkuri nousee ja laskee nyt ilman, että ankkuriin tarvitsee koskea.

Suurin pettymys iski vasten kasvoja touko-kesäkuun vaihteessa, kun Raisionrannasta kerrottiin, että noin kuukausi sitten tilattu ankkuripeli ei ehtisi ajoissa perille. Kyselin asiasta muutaman päivän välein toukokuun aikana, koska jossain takaraivossa kyti pieni epäily. Raisionranta selitti toimitusongelmia tyylikkäästi sillä, että italialaisen tehtaan (Lofrans) siirryttyä kreikkalaiseen omistukseen toimitusajat eivät ole pitäneet ihan kuten ennen. Asian harmillinen puoli Raisionrannan kannalta on kuitenkin se, että kysyin jo varhain maaliskuussa, pitäisikö vinssi tilata reilusti ajoissa vai riittääkö lähempänä kauden alkua. Toimitusajaksi luvattiin maksimissaan pari viikkoa, vaikka toimitusaikaongelmat oli tiedossa.

Ei ankkurivinssi ajoissa tullutkaan mutta siirsimme lähtöpäivää kahdella, joten asennus tuli tehtyä. Työtä oli ihan oikeasti noin kymmenen kertaa enemmän kuin aluksi oletin.

Ankkurivinssi tarvitsee sähköä melkoisen paljon. Moottorin teho on 1000 wattia eli virtaa kulkee johtimessa noin 100 ampeeria ja hetkellisesti ylikin. Vaihtoehtoja sähkön "toimittamiseksi" keulaan on kaksi: tuodaan sähkö hupiakuilta paksua kaapelia pitkin tai sitten asennetaan keulaan vinssia varten oma akku. 25 metriä kaapelia (25 mm2) maksaa jo yhden akun verran, joten päätimme asentaa keulaan uuden akun, sellainen kun sattui löytymään jo valmiiksi.





Aurinkopaneelit


Seuraava pohdittava oli vinssiakun lataaminen. Kolme vaihtoehtoa: ladataan akku moottorin laturilla, maasähköllä tai aurinkopaneelilla. Moottorilla lataaminen olisi tarkoittanut uuden jakoreleen ostamista vuosi sitten ostetun tilalle. Ei huvittanut. Jäljelle jääneistä vaihtoehdoista auringolla lataaminen tuntui luontevammalta, koska paneeli oli valmiina jo kannella, akun yläpuolella. Toki sen ottaminen tähän käyttöön tarkoitti uusien paneelien hankkimista hupiakkujen lataamiseen.

Parinkymmenen tunnin uurastamisen jälkeen akku istui tukevasti keulapunkan alla, paneeli oli johdotettu uudelle lataussäätimelle ja veneen takaosan kaidemantookeista roikkui kaksi uutta 100-wattista paneelia. Paneelien joustavuus oli tässä kohdassa oikeastaan vain haitta, joten niiden ympärille piti rakentaa alumiiniprofiilista kehykset. Valmiit jäykät paneelit olisivat olleet helpompi ratkaisu mutta ne ovat liian painavia mantookeista roikotettaviksi. Joustavat paneelit olisivat muuten kelvanneet sellaisenaan mutta ideana on kyetä kääntämään paneelit vastaamaan paremmin auringon korkeutta. Kääntämisen tuoma etu on teoreettinen mutta toivottavasti myös mitattavissa.

Styyrpuurin paneeli kallistettuna

Loppukausi olisi tarkoitus purjehtia!

4 kommenttia:

  1. Tuo ensimmäinen kappale kyllä hyvin tiivistää keväisen, meillekin niin tutun rutiinin, jota välillä paniikiksikin kutsutaan.

    Tuo aurinkopaneelihomma on mielenkiintoinen. Olen vähän vastaavaa kaavaillut omaan veneeseen, mutten vielä ole ratkaissut kaikkia teknisiä juttuja. Miten mantookeista roikkuvat paneelit on teillä kytketty? Onko kummallakin paneelilla omat säätimet vai onko ne kytketty yhteen ja samaan MPPT-säätimeen?

    Aurinkoista kesää ja suotuisia tuulia!

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistäsi. Meillä on noin 15 A virtaa kestävä säädin, joten paneelit on kytketty rinnan ja siitä säätimelle. Ei ole hyödynnetty MPPT-tekniikkaa. Toinen paneeleista on lähes aina varjossa, ellei olla satamassa ja paneelia käännetty. Eilen purjehtiessamme latausvirta oli kuitenkin paikoin yli 6 A, joten varjon puolen paneelikin tuotti jotain, kun yhden paneelin teor. maksimivirta on 5,62 A.

    Hyviä tuulia teille myös ja hyvää kesää!

    VastaaPoista
  3. Hei. Onkos sinulla kuvaa tuosta paneelin alumiiniprofiilista ja kallistusmekanismista?

    VastaaPoista
  4. Ei ole kovin yksityiskohtaista kuvaa mutta täältä löytyy pari, joista saattaa jotain selvitä. Profiili on ihan tavallista L-listaa. http://tuomaspelto.galleria.fi/kuvat/Väliaikaisia+kuvia+-+Temporary+photos/Sekalaisia/

    VastaaPoista