Idän ja kaakon välinen tuuli kuljetti mukavasti Airiston poikki. Tatu kävi moikkaamassa Rajakarin pohjoispuolella ja napsi muutamia kuvia. Puuskat nousivat liki 10 m:iin sekunnissa, vaikka vallitseva tuuli oli vain noin 5 m/s. Suuntakin vaihteli saarien läheisyydessä, joten vähän väliä piti olla säätämässä.
Tuuli kuljetti Korppoon Verkaniin, jossa oli ennestään noin viisi venettä. Samoihin aikoihin meidän kanssamme rantautui valtameripursi, jonka takana liehui red ensign, ja pari tuntia myöhemmin laituriin kiinnittyi amerikkalainen vene.
Iltapäivällä käytiin syömässä Buffalon kuuluisat ribsit.
Yöllä satoi ennusteen mukaisesti ja vielä aamullakin oli kosteat oltavat. Käytiin lainapyörillä Korpoströmissä. Matkaa tuli noin 10 km yhteen suuntaan. Eppu juoksi reippaasti lähes koko matkan pientareella. Siksi lähes, että parisen kilometriä kokeiltiin kuljettaa Eppua ihan vain sylissä toisella kädellä pitäen. Hyvin onnistui, vaikka aika raskasta olikin.
Torstai-iltana Tuomas kävi juoksemassa ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun viimeisen lenkin. Vamma alkaa olla selätetty. Tuntui taivaalliselta juosta, vaikka näin alkuun matkaa tuli vain 3 km.
Kuin ihmeen kaupalla Korppoon koulukeskuksen pihalta löydettiin myös beach volley -kenttä, jossa tuli pelattua reilu tunti. Hiekka oli edellisyön ja aamun jäljiltä kosteaa, mutta ei haitannut.
Keskiviikkoiltana aurinko laski horisonttiin, vaikkakin iltaruskon voimin; nyt torstaina auringosta ei ole ollut tietoakaan koko päivänä.
Buffalon ribsit ja maalaislohkoperunat.
Sibelius vietti pari kesäänsä Korppoossa.
Korpoströmissä postilaatikotkin aaltoilevat.
Oikeasti Eppu juoksi lähes koko matkan Verkanista Korpoströmiin ja takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti