Sivutuulilähtö aiheuttaa aina pientä ylimääräistä sykettä. Niin nytkin. Laiturissa oli vain kolme venettä, mutta niistä yksi melkein vieressämme, tuulen alapuolella. Peruuttaminen purjeveneellä sujuu helpohkosti, jos vauhtia on sopivasti, mutta kun lähdetään paikaltaan, peräsimen asennolla ei ole käytännössä mitään vaikutusta, varsinkaan kun pakki vääntää veneen perää joka tapauksessa toiseen suuntaan.
Hyvin päästiin laiturista ja nokka suunnattiin kohti Utötä. Melkein luovikulmalla purjehdittiin luoteeseen ja ja parin vendan turvin Utön edustalle. Eivor ohitti Utön pohjoispuolella samaan aikaan, kun vastaan tuli brittiläisen lipun alla purjehtiva purjevene.
 |
| Tilaa on! |
 |
| Naminami ja luotsiveneet |
 |
| Eppu vaihtoi lajia: nyt se on mangusti. |
Hotellin laiturissa oli kaksi venettä, kylän laiturissa vain kaksi käymäseltään ollutta moottorivenettä, luotsiveneiden lisäksi tietysti. Merikarhun näköinen mies oli ottamassa köysiä vastaan. Utön edustalla puhaltanut tuuli oli kadonnut jonnekin; satama-altaassa vallitsi tyyneys ja rauhallisuus. Sisääntulossa vyöryneet yli metriset aallotkin tuntuivat satamassa olevan kaukaista historiaa.
Kaupassa käynnin jälkeen käytiin reippailemassa: juoksemassa, kuntopiireilemässä ja lentopalloilemassa. Hotellista kyseltiin mahdollisuutta päästä suihkuun, mutta 5 €/henkilö on kiskontaa, varsinkin kun saunaan pääsisi 8 €/henkilö, joka on sekin aika paljon saunasta. Jos olisi jääty hotellin laituriin, olisi suihku kuulunut hintaan. Tosin satamamaksukin olisi ollut 25 €/yö, johon kuuluu tosin sähkön lisäksi myös vesi. Eli ei siis menty suihkuun. Merivesi on satama-altaassa 14-asteista, joten sielläkin pääsisi virkistäytymään...
 |
| Iltasella sumu valtasi Utön. Näkymä itärannalta. |
Illan ja yön mittaan tuli jostain mieleen katsoa AISista, mihin luotsit aina lähtevät. Koneet pantiin taas käyntiin ja luotsivene katosi hämärään. AIS paljasti, että kohteena oli Mein Schiff 5:n ohjaaminen ulos kohti veneen uutta kotisatamaa Kielissä. Mukana Turusta oli myös hinaaja Ukko.
Uusi kohde oli jo päätetty, mutta mahdollisia reittejä oli kolme. Kökariin pääsee Utöstä etelän kautta avomeren laitaa, pohjoista syväväylää tai sitten suorinta tietä Kökarin saariston poikki. Suorin väylä on merkitty vähän sinnepäin eikä syvyyttä ole määritelty. Keskustelu laiturilla seisoskelleen luotsin kanssa ei vakuuttanut, vaikka mies arveli väylän olevan 2,5-metrinen. Mentiin siis pohjoista reittiä.
Lounainen tuuli kuljetti leppoisasti ja aika hyvää vauhtiakin. Kökarin pohjoispuolella mentiin luovikulmalla ja yksi vendaparikin oli otettava, ettei olisi ajauduttu matalikolle. Kökarin luoteispuolella luoviminen loppui pari mailia ennen Karlbyn reitin alkua, kun huomattiin, että keulapurjeen takaliesma oli revennyt. Tarkempi tarkastelu paljasti, että vain snörppinarun kujan muodostava kaitale oli irronnut saumoistaan noin 40 sentin matkalta. Purje oli kuitenkin rullattava sisään ja ajettava loppu koneella.
 |
| Iltapuhdetta tiedossa |
 |
| "Linjataulut" ja tynnyrisauna |
Karlbyn sisäänajoväylä on merkitty epämääräisen näköisillä porkilla, oikeanvärisillä kylläkin, mutta plotterin väyläviiva menee vähän sinnepäin. Väylä on matalimmillaan 2,5 metriä syvä, mutta se on kapea ja karien reunustama. Vene parkkeerattiin jälleen kerran red ensign -lippuisen veneen viereen. Vain kourallinen veneitä satamassa.
Illalla vähän treeniä ja saunaa.
 |
| Karlby |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti