Tehtiin lähtöä rauhallisesti. Juuri köysien irrottamisen kynnyksellä nähtiin, kun sataman suunnalta käveli kolme virkapukuista ihmistä. Eivät näyttäneet poliiseilta mutta viranomaisilta joka tapauksessa. Merivartiosto. Tulivat laiturin päähän ja pyysivät näyttää radioluvan ja pätevyystodistuksen. Näytettiin luvat samalla, kun naapuriveneen kippari kolusi veneestä omiaan.
Saatiin köydet irti ja peruuteltiin kohti poijua, kun viimeisinä sanoina kuultiin, mitäs nyt sitten. Jäätiin itsekin pohtimaan, mitä siitä seuraa, jos lupia ei ole.
Ajettiin koneella sumussa tutka-avusteisesti. Yksi väistettävä tuli vastaan, muuten oli hiljaista. Gyltön editse, Stora Hästön pohjoispuolelta kaarrettiin Konungskärille, joka näytti tyhjältä.
Katsastettiin säätiedotusta ja pohdittiin, miten päin vene olisi järkevää jättää. Päätös osoittautui vaikeaksi, lähivuorokauden sääennusteessa kun oli kovia ja navakoita tuulia yli 90 astetta eri suunnista. Vaihtoehtojakaan ei ollut kovin monia.
Kahdeksan lammasta kävi tervehtimässä ensin Konungskäriin johtavan kävelysillan tuntumassa, sitten veneen läheisyydessä, näyttipä pari kertaa siltä, että pari lammasta oli jo astumassa veneeseen. Eppu oli kummissaan.
 |
| Pihvit paistuivat rantakalliolla uuden grillin lämmössä. |
 |
| Rohkein lammas uskaltautui kolmen metrin päähän. |
 |
| Yöhön asti oltiin ainoita. |
 |
| Lammas, taitava kiipeilijä |
Iltaa kohden tuuli yltyi ja vene keikkui, vaikka paikka suojainen onkin. Vedettiin varmuudeksi pitkä springi perästä kalliolle ankkurin tueksi. Uni ei tahtonut tulla, kun ennusteen mukaan kovin tuuli ajoittuisi pikkutunneille, kahden kolmen tienoille.
Pian puolenyön jälkeen hämäryydestä kuului moottorin ääni. Luukku auki ja vilkaisu riitti selvittämään tilanteen: Turun partiolaisten s/y Jotunheim etsi rantautumispaikkaa. Kiireen vilkkaa otettiin springi pois, ettei vain olisi edessä, jos haluaisivat tulla viereemme. Jotunheim yritti ensin epätoivoiseen paikkaan: köli tapaili pohjaa jo viisi metriä ennen rantaa. Viittoilin heidät syvempään kohtaan, kun eivät ilmeisesti tunteneet rantaa. Vartin päästä köydet olivat kiinni.
Uni tuli silmään vasta kahden jälkeen tuulen vielä mekastaessa ja sateen kastellessa lähikalliot jäänliukkaiksi. Aamulla Birskärin lahti oli tyyni. Noin 10-vuotiaat partiopojat nousivat puoli kahdeksan tienoilla kannelle jutustelemaan ja odottelemaan aamupalaa. Me nostimme ankkurin ja jätimme paikan seuraavan illan ja yön myrskyn vuoksi. Mieluusti olisi oltu toinenkin yö, mutta länsituuli sopii lahdelle, eikä ole mahdollisuutta kiinnittyä niin, että nokka osoittaisi länteen.
 |
| s/y Jotunheim ja s/y Naminami |
Koukattiin Stora Hästön lahdella kierros. Toistakymmentä melojaa oli juuri pukemassa varusteita päälleen vietettyään saarella yön. Ei ollut tarkoituskaan jäädä vaan jatkettiin Brunskärille, jossa käytiin joskus kymmenisen vuotta aiemmin Busterilla ja nukuttiin jonkin ulkorakennuksen päätyhuoneessa. Olisi telttailtu mutta Anna Aittola tarjosi meille pilkkahinnalla huoneen; ei vain voitu kieltäytyä.
Kiikaroitiin näkyisikö mastoja. Ei näkynyt. Ajettiin satamalahdelle, eikä näkynyt ensimmäistäkään venettä, edes talonväen omia veneitä. Eihän sinne mahtuisikaan kuin muutama vene mutta nyt ei ollut ensimmäistäkään. Vähän kummastutti. Suunniteltiin tulevan myrskyn tai myrskynpoikasen kannalta paras paikka ja sidottiin vene kiinni yhteysaluslaiturin viereen. Kun yhteysalus vielä jokunen vuosi sitten vieraili saarella kaksi kertaa viikossa, nyt se poikkeaa vain kerran viikossa, jos sen erikseen tilaa saapuvaksi.
Joku ukko kolisteli lahden toisella puolella mökkiinsä mutta sataman pitäjän Anna Aittolan tiluksilla ei ollut ketään. Lampaita oli, varmasti likemmäs 20. Sidottiin vene tiukemmin ja päätettiin jäädä. Paikka on viehättävä ja hiljaisuus sopii meille.
Illan mittaan tuuli yltyi ennusteen mukaisesti ja sade alkoi rummuttaa kantta. Ei tunnu kesältä mutta tuleepahan luettua kirjoja.
 |
| Rantakäärme, nahanluonnin jälkeen hetkellisesti sokeana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti