maanantai 29. kesäkuuta 2015

Käynti Källskärillä

Olimme moneen otteeseen kuulleet Kökarin eteläpuolella olevasta Källskärin saaresta, jossa olisi jotain nähtävää. Niinpä vuokrasimme sykkelit, ajelimme Karlsbyhyn 7 km ja hyppäsimme Lady Helenan kyytiin.

Kuten kartaltakin voi todeta, väylä Karlsbyhyn on kiemurainen, kivinen ja kapea. Vesibussi puikkelehti kivikkojen keskellä, ja linnuntietä mitattuna alle kolme kilometrin matkaan meni melkein tunti. Noin viisitoista metriä pitkä puinen alus kiinnittyi Källskärin itärannalle kylki kallioon. Rannalle pääsi astumaan ilman mitään lankonkia.

Saimme tulevien viikkojen pohjustukseksi reippaan kielikylvyn, opas-kippari kun ei puhunut muuta kuin ruotsia ja välillä hieman englantia. Melkein kaiken tosin ymmärsimme... Suomeksi hän sanoi lähinnä vitsiksi pari kolme sanaa siellä täällä: hiidenkirnu, kivi, pirunpelto.

Parin jääkausitietoiskun ohella opastus kertoi ruotsalaisesta Göran Åkerhielmistä, joka oli 50 - 60-lukujen taitteessa pistänyt silmänsä kyseiseen saareen ja lopulta ostanut siitä noin kolmanneksen. Vajaan 20 vuoden aikana hän apuvoimineen rakensi sinne henkilökohtaisen paratiisinsa kreikkalaistyylisine puutarhoineen ja mataline majoineen. Piensatamakin on tehty niin, että varmasti lähes kaikilla säillä veneet pysyvät ehjinä.

Tuttavapiiriinsä kuului mm. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä, kuin myös edellisten sisarukset Lars Jansson ja Reima Pietilä, jonka piirtämiä rakennuksia alueelta löytyy. Siellä on taiteilijaporukassa pidetty hauskaa, juotu viiniä ja pystytelty patsaita eri puolille tiluksia. Korkeimmalla kalliolla jonnekin merelle uljaasti katseleekin hattupäinen Hermes valtikkaansa pidellen.

Menomatkan kalseus ja muutama sadepisarakin vaihtuivat paluumatkan lämpöön, melkein kuumuuteen. Tarmo-lähikaupasta haettiin kaksi kassillista ruokaa pyörän sarviin heilumaan. Eppu juoksi päivän mittaan urhoollisesti noin 14 km pyörän vierellä. Palatessamme veneet olivat vaihtuneet: suomalaiset olivat lähteneet ja tilalla oli yksi ruotsalainen purjevene ja pian perään saapui toinen samanmoinen.

Lady Helena

Huvimaja kalliolla, katolla sama koriste kuin Muumi-talossa

Opas puhuu, kansa kuuntelee.

Hermes katsoo merelle, tyttö maalle.

Åkerhielmin oma satama

Källskärin kannu, jääkauden hiidenkirnuharjoitelma

Åkerhielmin huvila sisältä

Åkerhielmin huvila ulkoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti