torstai 23. heinäkuuta 2015

Koti kutsuu

Pidettiin välipäivä Jurmossa. Tuli liikuttua: juoksulenkit ja kuntopiiri.

Aamupäivän mittaan laituri tyhjeni niin, että oltiin ainoa purjevene, ja vain yksi moottorivene oli lisäksemme. Pian tosin veneitä alkoi taas kiinnittyä ja iltaan mennessä ehkä yksi paikka oli vapaana, ja sekin siksi, että laiturissa sillä kohdalla on epämääräinen ja aiheeton kyltti veden syvyyteen liittyen. Saattaa tosin olla, että laiturin vierellä on aiemmin ollut matalaa, ainakin jossain satamakirjassa syvyyslukemat ovat ihan toista kuin todellisuus. Lieneekö satamaa ruopattu vai mitä, mutta vettä riittää varmasti isoimmillekin purjeveneille.

Jurmossa on ylämaan karjaa.

Luontopolulla oli mm. Barbapapa.

Satama by night



Herättiin aamulla puoli viideltä ja viideltä oli jo köydet irti. Aurinko näyttäytyi samalla hetkellä. Tienoo nukkui mutta Jurmon maatilan kukko jo huuteli aamun valjenneen. Aurinko kuikuili pilvien lomasta värjäten maiseman punaiseksi. Aamupala syötiin liikkeellä.

Iniönaukon länsilaidalla tuli vastaan yksi rahtilaiva, muuten olimme ainoat kulkijat. Pyytinkarin kohdalla, neljä ja puoli tuntia purjehdittuamme, nähtiin ensimmäinen liikkeellä ollut huvivene. Airistolla sen sijaan oli kymmeniä veneitä.

Tuuli oli aluksi mietoa ja vähäistä, ja jo hetken pohdimme moottorilla etenemistä, mutta siitä se sitten taas virisi ja yltyi niin, että päästiin pitkiä pätkiä 6 - 7 solmua. Airistolla paineltiin virsikirjalla ylikin seitsemää solmua. Tuuli oli sen verran kova (10 - 14 m/s), että jiippaamiseen piti suhtautua erityisellä kunnioituksella.

Kotisatama näytti entiseltä. Vene paalujen väliin ja tavaroiden pakkausta ja autoon roudausta. Tuntui muuten varsin oudolta ajaa autoa kuukauden tauon jälkeen.

Aurinko nousee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti