Herättiin pari kertaa yöllä tarkistamaan ankkurin pitävyys. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Oli lähes tyyni. Ruotsalainen vene oli lähtenyt varmasti jo pian auringon noustua, kun ei enää kuuden aikaan näkynyt.
Edellisiltana lahdelle tuli yksi purjevene, joka etsi sopivaa ankkuripaikkaa mutta päätti kuitenkin yrittää rantautumista. Pääsikin lopulta rantaan muttei aivan ilmaiseksi.
Rantautumisesta tuli kouluesimerkki siitä, miksi rantaan ei hypätä ennenaikaisesti vaan astutaan vasta, kun vene on riittävän lähellä. Pariskunnan nainen odotti keulassa kärsimättömästi köydet käsissään ja kun ponnistusvoima näytti riittävän, hyppäsi ja kaatui. Ensin näytti oikeasti pahalta, kun ei noussut heti ylös mutta taisi kuitenkin selvitä pyörähtäneellä nilkalla, kun veneen kiinnittämisen jälkeen istui uimatasolla jalka vedessä.
Aamu oli vastakohta palvelusatamien kuhinalle: kurkipari lensi lahden yli, kampela läpsytteli laiskasti pohjassa ja hirven vasa tuli lahden pohjukkaan kahlailemaan. Päivän mittaan lahdelle saapui niin pieniä moottoriveneitä päiväksi kuin myös kolme uutta yön yli viipyvää.
Ei uskottu edellispäivän ennustetta, jossa povattiin Norrtäljeen jopa 30 asteen lämpötilaa. Toisin kävi: mittari näytti alkuiltapäivästä sitloodan varjoisimmassa paikassa 32 astetta. Onneksi 15-asteinen merivesi viilentää tukalaa olotilaa. Tulevat päivät eivät näillä näkymin ole yhtä kuumia.
Iltasella lahti melkein rauhoittui, vaikka veneitä oli useita. Melkein siksi, että viimeisenä paikalle saapuneen purjeveneen myöhäisteinit soutelivat kumiveneellä pitkin lahtea ja mölysivät eli puhuivat huutaen ja selvästi nauttivat, kun ympäröivät kalliot toistivat huudot kaikuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti