Internetistä "luettavan" ennusteen houkuttelevuus perustuu ainakin osittain vakuuttavaan esitystapaan, jos se siis vakuuttaa. On myös tyrmäävää tarkkuutta kertoa vuorokauden päähän ulottuvia tuuliennusteita kymmenesosien tarkkuudella, esimerkiksi 7,3 m/s. Se jos mikä vakuuttaa – jos vakuuttaa. Sen rinnalla ilmaisu "etelänpuoleista tuulta 4–8 m/s" tuntuu kovin vanhanaikaiselta.
Toinen syy houkuttelevuuteen on mahdollisuus paikkakunta- tai koordinaattipohjaiseen ennusteeseen. Kun ennusteen otsikkona lukee vaikka Kaskinen, jossa juuri ollaan, tulee olo, että ei luekaan enää ennustetta vaan faktaa.
Purjehtijan näkökulmasta vallitsevan sään suuntaviivat ratkaisevat sen, lähdetäänkö merelle vai jäädäänkö satamaan. Paikalliset sääilmiöt voivat kuitenkin muuttaa todellisuutta veneessä huomattavasti. Niistä ennusteet eivät kerro mitään, eivät edes ne paikkakuntakohtaiset. Näitä ovat esimerkiksi tuulen kanavoituminen salmissa, tuulen hetkellinen yltyminen tai moinaaminen läheisen pilven vaikutuksesta ja suunnan muuttuminen rantaviivan tai niemen kärjen tuntumassa. Joskus käy niinkin, että hyvän purjehdustuulen ennusteesta huolimatta vain tulee pläkä, ilman mitään selkeää syytä tai ainakaan selitystä. Purjeiden läpsyessä velttoina ennusteessa mainittu 7,3 m/s tuntuukin lähinnä koomiselta.
Koko ajan on siis arvioitava olosuhteita ja pantava merkille muutoksia. Reagoitava muuttuneisiin olosuhteisiin, joskus nopeastikin, vaikka ennuste ei kertonut mitään sellaisista.
Aaltoennuste on olennainen myös, varsinkin jos lähtee ylittämään tai lähtee etenemään kaukaiseen kohdesatamaan eikä matkalla ole mitään paikkaa, mihin mennä olosuhteiden muututtua kohtuuttomiksi.
Aaltoennusteisiin pätee sama kuin muihinkin ennusteisiin: joskus pitävät paikkansa, joskus eivät. Aaltoennusteen mukaan piti Selkämerelle nousta illaksi liki puolitoistametrinen aalto suurimpien ollessa reilusti yli kaksimetrisiä, mutta todellisuus oli toisenlainen: vallitseva aallonkorkeus 0,3 m, suurimmat 0,5 m. Merellä olleen onneksi ennuste meni pieleen noin päin.
Ennusteita pitää myös osata käyttää oikein. Perinteinen virhe on lähteä merelle maaennusteiden perusteella. Olosuhteet ovat merellä aina kovemmat, ja tuulensuunta voi poiketa reilustikin maaennusteeseen verrattuna. Kännykkään saa myös hienon tuuliennustesovelluksen, joka näyttää laskennallisen ennusteen koko maapallolle (GRIB). Sen apu on valtameripurjehduksessa varmasti korvaamaton mutta Itämeren olosuhteissa, varsinkaan rannikon tuntumassa, sillä ei ole mitään käyttöä. Sovellus näyttää kuitenkin uskottavasti myös Itämeren alueen tuulet, joten jos taustaa ei tiedä, saattaa mennä pahasti pieleen.
Maapallon kolme kertaa purjehtien kiertäneet Pehr ja Märtha Sandström kertoivat Örnsköldsvikin satamassa muutama vuosi sitten, että ainoat sääennusteet heille tuotti ilmapuntari veneen salongissa. Ei toki ollut nettikään käytössä, ainakaan kahdella ensimmäisellä kierrolla mutta pointti onkin se, että hitaalla purjeveneellä ei säärintamia pääse karkuun vaan ne on otettava vastaan. Tämä pätee valtamerellä, kun taas lähempänä rannikkoa on mahdollista olla lähtemättä tai jäädä aiottua aiempaan satamaan. Siinä mielessä sama pätee rannikonkin tuntumassa, että kaikkeen on kuitenkin varauduttava. Vaikka satamaan tai turvasatamaan olisi matkaa vain 5 mailia, se on kuitenkin tunnin matka, jonka aikana pitää pärjätä kaikissa keleissä.
Mainittakoon vielä, että perinteistä radion ääressä istumista ei kannata väheksyä, sillä kovin kauas rantaviivasta ei tarvitse mennä, kun tietoverkkoyhteys jo katkeaa. Radio kuuluu kuitenkin kauas avomerelle, varsinkin jos antenni on maston päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti