Koneella pöristeltiin poijusta irti ja purjeet nostettiin heti. Oli nautinto kääntää vene myötätuuleen ja lähteä reippaalla vauhdilla kohti pohjoista. Matka eteni kokka kohisten. Toisinaan piti jiipata, toisinaan mentiin pitkät siivut samalla halssilla.
Muuttolinnut olivat selvästi lähtötunnelmissa. Ne kokoontuivat ja parveilivat, lentelivät matalalla meren yllä. Merikotkia näkyi myös tavallista enemmän. Tavallista oli kuitenkin se, että varikset olivat niiden kimpussa.
 |
| Merikotka kierteli päällämme Paraisten portin pohjoispuolella. |
Veneitä näkyi tosi vähän. Höglandin laiturissa oli yksi pulpettivene ja merellä vain pari kolme muuta. Paraisten portilta lähtien alkoi liikennettä kuitenkin olla enemmän, ja Airistolla oli jo melkein ruuhkaa.
Tatu ja Päivi tulivat koirien kanssa meitä vastaan Rajakarilla. He ajoivat perässämme telakalle. Eppu hyökkäsi laiturilla heti Anun syliin. Sillä oli ollut Koivunotkossa kissanpäivät, mutta oma äiskä on kuitenkin oma.
Naminami saatiin laituriin, ja siirtopurjehdus oli onnellisesti päätöksessä. Oli ollut niin upea kolmipäiväinen, että edessä vääjäämättä olevat talvitoimet eivät haittaa.
