maanantai 2. kesäkuuta 2014

Raaheen

Aurinko kurkisti vaativasti keulahyttiin. Ylös, vessalenkki, aamupala ja köydet irti klo 6.15. Sataman ulkopuolella vaikutti jopa hieman tuuliselta mutta illuusio katosi viimeistään Ohtakarin paikkeilla.

Perämeri oli niin tyyni kuin meri vain voi olla. Ruotsin suunnalla taivas vaihettui mereen ilman selkeää horisonttiviivaa, ja kaakossa Himanka näkyi ohuenohuena viiruna. Kaksi kaukaista pistettä: troolarit hommissa. Kaksi muuta pistettä: Maakalla ja Ulkokalla. Muuta ei ollut näkyvissä. Meri näytti rasvaisine pintoineen niin taivaalta, että tuntui kuin olisi lennetty jossain toisessa ulottuvuudessa.

Eteneminen ja ohjaaminen ilman kiintopisteitä edellyttää toisenlaista asennoitumista kuin purjehtiminen saaristossa, jossa on aina jokin saaren nurkka, poukama, merimerkki tai vastaava, jota kohden ohjata. Kompassia on katseltava vähän väliä.

Jonkin ajan välein navigaattorina toiminut pyysi ruorin takana seisoneelta tai istuneelta koordinaatit ja sijoitti veneen kartalle. Parin tunnin välein pääsi kääntämään kartan sivua ja katsomaan, mitä olisi seuraavaksi tiedossa: uusi siivu ilman kiintopisteitä.

Raahe alkoi näkyä jo kaukaa, tai pikemminkin Ruukin terästehdas ja imagonkohennukseksi pystytetyt tuulivoimalat. Iso-Kraaselin rannoilla näkyi öljypuomeja ja joukoittain ihmisiä siivoamassa öljyvahingon jälkiä. Sisäänajoväylä Raaheen on ilmeisesti ruopattu väylä ja välillä tuntuikin, kuin ajelisi ojassa. Se on kuitenkin esimerkillisesti merkitty eikä tullut kertaakaan sellaista oloa, että mitenkähän tässä käy.

Kaarsimme Raahen Purjehdusseuran satama-altaaseen, ja kuinka ollakaan seuran kommodori oli meitä vastassa teräslaiturin reunalla. Vastaanotto oli kaikin puolin tosi ystävällistä ja huomioivaa. Satama vaikuttaa viihtyisältä. Matkaa Raision Viheriäisistä Raaheen kertyi 381 merimailia.

Illalla saunottiin. Huomenna ei herätä klo 4.30.

Tankar jää taakse aamuvarhaisella.
Viimeinen karttalehti kääntyy.






Tämän tyynempi ei Perämeri voi olla.

Maakalla

Ulkokalla