Ei pidetty aamulla kiirettä, eivätkä edellisenä päivänä satamaan saapuneet saksalaisetkaan, jotka nostelivat aamuvarhaisella peittojaan puomille tuulettumaan. Käytiin palauttamassa suihkutilan avain, kiitettiin kauniisti ja startattiin puoli kymmeneltä.
Syväväylällä purjeet ylös ja erittäin leppoisassa lenssissä noin viittä solmua kohti etelää. Ollaan ainoa vene näillä vesillä. Purjeet vetävät, vesi kohisee ja Heini ja Linnea istuskelevat keulaluukun laidalla ja antavat tuulen puhallella saippuakuplia, jotka seuraavat kulkuamme veneen suojan puolella ihmeellisen pitkän aikaa.
Tuuli moinasi, ja kokeilimme spinaakkeria, ensimmäistä kertaa Naminamilla. Pientä säätöä oli aluksi, mutta kunnialla nousi ja avautui, eikä se muuten voisikaan, sukassa kun on. Hienosti saatiin spinnu vetämään ja päästiin pienessä tuulessa kuutta solmua. Ennusteen mukaisesti tuuli kuitenkin yltyi. Otimme spinnun alas ja jatkoimme isolla ja genualla, ja vauhtia oli jälleen kuusi solmua ja hieman myöhemmin yli seitsemän.
Saimme Raaheen maanantaina Turun partiolaisten uunituoreen satamakirjan Merenkurkusta ja Perämereltä. Kiitos partiolaisille, kun käänsivät lähetyksen poste restante -osoitteeseen. Kirjan tietojen avulla suunnistimme Rahjan Konikarvon satamaan. Vieraslaiturissa oli reilusti tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti