Tyynetön, aurinkoinen ja kuuma aamu, tosin aamupäivän aikana tuuli tyyntyi ja virisi ennusteen mukaisesti pohjoisesta. Samalla tuli pilvistä ja viileämpää, tosin vain hetkeksi.
Rupattelimme laiturilla tovin Immosten kanssa, täytimme vesitankin ja irtaannuimme Gräddön mukavasta tunnelmasta. Lähdimme pelkän keulapurjeen voimin myötätuuleen eli etelään. Ohi Kapellskärin ja kapeahkoa sunttia lounaaseen. Välillä tuuli lähes tyyntyi, välillä taas puuskissa puhalsi kovempaa.
Rullasimme keulapurjeen sisään ja prutkuttelimme Husarön saaren edustalle pohtimaan, mistä voisi johtua se, että laiturissa oli vain kolme venettä kiinni. Epäluuloisina kiersimme ympyrää ja pohdimme tulevia tuulensuuntia, pohjan pitävyyttä ja mitä kaikkea. Näihin aikoihin tuntuu kaikissa paikoissa olevan veneitä kasapäin ja nyt kun täällä ei ollut, sen täytyi johtua jostain mitä emme vielä tajunneet.
Laskimme kuitenkin ankkurin ja kiinnityimme kahden purjeveneen väliin. Toinen Ruotsista, toinen Saksasta. Olimme aamulla vaihtaneet kohtuullisen kokoisen Suomen lipun tilalle oikein kunnon lakanan, ihan vain merkiksi ruotsalaisille, että suomalaisiltakin löytyy kaapeista isoja lippuja. Ei olisi kannattanut: kummallakin viereisellä veneellä oli tangossa sellainen A4-kokoinen lippu. Mutta eihän sitä nyt enää voinut ruveta vaihtamaan...
Iltapäivällä oli taas helteisen kuuma ja illaksi tuulikin tyyntyi. Ruotsalainen purjevene lähti iltapäivällä eikä iltaan mennessä tullut enää ketään, joten yöpyjiä jäi kokonaista kolme venettä, vaikka ainakin 30 mahtuisi. Ei haitannut yhtään, emmekä löytäneet lopultakaan hyvää syytä epäsuosioon, ellei sellaiseksi lasketa olematonta satamamaksua (50 kruunua).
Kävimme kävelemässä saaren poluilla ja pienillä teillä. Joka puolella oli idyllisiä kesämökkipaikkoja hoidettuine puutarhoineen, osa meren rannalla, osa metsän keskellä. Yhtään autoa ei nähty, sen sijaan polkupyöriä ja tavarakärryjä. Kaikki näytti siistiltä, hyvin rakennetulta ja kaikki oli sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa. Metsäkauris pisti päänsä heinikon keskeltä ja vanhaa maisemaa hoitamaan tuodut naudat märehtivät aitauksessaan. Metsäpoluilla oli ajoittain lähes taianomainen tunnelma.
Ei tuntunut siis yhtään omituiselta lukea myöhemmin veneessä, että saarella on ollut asutusta jo keskiajalla ja luotsitoimintaakin 1400-luvulta lähtien. Elsa Beskow on asunut saarella ja mm. satu Puten seikkailu mustikkametsässä on saanut innoituksensa juuri Husarön saarelta.
 |
| Hyvänä pidettyä vanhaa |
 |
| Mökkisaaren kylätieidylliä |
 |
| Näkymä yhteysaluslaiturilta |
 |
| Ruotsalainen moottorivene, saksalainen purjevene ja me. Vasemmalla paikallisten vene. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti