Herättiin puoli seitsemältä mutta ankkuri nostettiin vasta yhdeksältä. Maissa ollut ruotsalaisvene lähti kuudelta, muut jäivät vielä lahdelle.
Ajoimme Arholman editse ja tsekkasimme sekä Idön että Lidön luonnonsatamat, joista jälkimmäisessä oli aikalailla veneitä, johtuen tietysti suojaisammasta paikasta sillä tuulella. Pieni matka kohti Norrtäljeä ja siitä etelän puolella olevaan Gräddön vierasvenesatamaan. Tilaa oli reilusti.
Käytiin tankkaamassa paikallisessa kebabbilassa mahat täyteen ja palattiin veneelle. Toiselle puolelle oli juuri kiinnittynyt sataman toinen Suomen lippua liehuttava vene, ja kuinka ollakaan sattui olemaan Jon 33. Esittäydyimme ja samalla selvisi, että olimme olleet näihin Immosiin yhteydessä silloin, kun Naminamin ostaminen oli harkinnassa. He tekivät veneellään (s/y Suvisussu) muutama vuosi sitten noin vuoden mittaisen reissun Välimerelle.
Iltapäivällä uskaltauduimme kokeilemaan juoksemista, me liikuntaelinvammaiset. Juoksua kertyi hurjat 4 km mutta kävelyä sen perään 12 km. Hyvältä tuntui, ei siinä mitään. Vähitellen taas kohti huippukuntoa...
Päivä on ollut taas helteinen mutta myös varsin tuulinen, varsinkin puolenpäivän jälkeen. Tuuli viilensi niin, että uimaan ei tullut pakottavaa tarvetta. Tosin täällä on päässyt myös suihkuun.
Illalla käytiin rantakahvilassa syömässä pienet iltapalat. Terassille saapui ruotsalainen perhe tai pikemminkin suku. Nauru raikasi, juomat hupenivat ja kaikilla oli niin mukavaa. Ihan kuin olisi oltu Strömsön kuvauksissa.
Satamaan saapui illalla hyvin pieni puinen purjevene. Se näytti epätodelliselta ja sai osakseen runsaasti katseita. Omistajakippari istui vain tyynesti sitloodassa ja touhusi omiaan. Modernia purtta vasten vaikutelma oli koomisen ja hellyyttävän välimaastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti