Lomalainen nukkuu pitkään tai sitten ei. Mahdollisuudet olisi, mutta viereisen veneen keulapotkurin pärinä voi herättää aikaisin, eikä uni enää sen jälkeen välttämättä tule. Keskiviikkoaamuna (8.7.) heräsimme kylläkin sateen ropinaan. Joskus kun herää syvästä unesta ja tuijottelee kansiluukusta ulos, voi kestää pitkäkin tovi, ennen kuin muistaa ja tajuaa, missä satamassa on.
Eppu-parka joutuu joskus odottamaan pitkäänkin aamulenkille pääsyä, kun me laiskimukset valmistaudumme tulevaan päivään hitaasti ja hartaasti. Keskiviikkona tosin aamulenkki tarkoitti 15 kilometrin kävelyä sateessa ensin vanhaan kaupunkiin ja sitten Norrmalmin kautta venetarvikeliikkeeseen Östermalmille. Jo maistui pötkötysasento Epulle lenkin jälkeen.
Joukkoliikennekortin hankkiminen on käynyt mielessä mutta toisaalta kävellen näkee ja oppii paikkoja. Metrolla kun hujauttelee sinne ja tänne, ei jää minkäänlaista kokonaiskuvaa paikoista. Vaikka Tukholmassa on toki oltu ennenkin, tutuksi kaupunkia on vaikea sanoa.
Päivät ovat kuluneet kävellessä, juostessa, lukiessa ja laiskotellessa. Myös päivittäisiin velvollisuuksiin, ruoanlaittoon ym. menee aikaa. Ulkona ei ole käyty syömässä, ellei sellaiseksi lasketa paria vierailua nakkikioskilla.
Djurgården tarjoaa lähes täydelliset lenkkimaastot: löytyy asvalttitietä, soratietä, hiekkapolkuja ja metsäisempiäkin polkuja. Voi juosta kanavan vartta, merenrantaa, pellon pieltä, metsässä ja melkein missä vain. Liikkujia on paljon, viikonloppuisin melkein ruuhkaksi asti.
Linnea saapui satamaan perjantai-iltapäivällä käytyään ensin shoppailemassa keskustassa isänsä ja tätinsä kanssa.
Tukholmassa vietetyt päivät ovat nyt takanapäin. Lähtö on edessä. Lähtemisessä on aina lähtemisen vaiva mutta merelle päästyä on taas vapauden tuntu.
 |
| Navisin satama ennen sadetta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti