Oikeanpuoleisen kannen purku alkoi niin hitaasti, että meinasi usko loppua. Pienen, muutaman kämmenen kokoisen kolmion purkamiseen meni tunti, ellei toistakin. Veneen leveämpää kohtaa lähestyttäessä purkaminen alkoi kuitenkin sujua ja jonkin verran tuli ruuvattua ruuveja irti ennen rimojen irrotusta.
Polvisuojat pehmensivät mutta koska purkaminen piti nyt tehdä kannella polvillaan, selkä oli kovilla. Jotenkin sitä vain ei huomaa tehdessä, sillä irtoavan riman aiheuttama nautinto peittää negatiiviset tuntemukset alleen. Vasta kun nousee seisomaan, huomaa paikkojen jomotuksen, ja pään osuessa noin seitsemännen kerran kattolamppujen peltiseen heijastimeen muistaa myös hallin mataluuden.
 |
| Pahimmillaan rimat lähtivät melkein tulitikun kokoisina säleinä. |
 |
