Nauhahiomakone söi suurimmat mutta isokokoisena klohmona se ei mahdu pieniin koloihin. Pyöröhiomakone eli ennen vanhaan nytkyksikin kutsuttu vehje poistaa mukavasti nauhan jättämät liimalaikut mutta ei sekään kovin pieniin koloihin mahdu. Äkkiä ajattelisi, että ei muuta kuin hiomapaperi klossin ympärille ja hiomaan, mutta pienen kokeilun tuloksena huomaa, että menetelmällä saa jännetupintulehduksen mutta liima jää kanteen.
Kahden kauppareissun tuloksena takapenkillä oli kompromissilaite, jota ei ole ensisijaisesti tarkoitettu hiontaan vaan sahaamiseen. Soveltuva laite oli haussa - kiitos Tatulle vinkeistä - mutta sellaista ei myynyt sen enempää Bauhaus kuin K-Rautakaan.
Anu surrutti monitoimilaitteella. Ei se nyt aivan turha tuntunut olevan mutta kovin hitaasti työ sillä etenee. Kaiken lisäksi liima tukkii paperin karkeuden hyvin nopeasti, joten papereita kuluu kovaa tahtia.
Hiominen on kaikesta huolimatta edennyt mukavasti: suuret pinnat ovat melkein valmiita, vain ne mukavimmat kolot, jaluskiskon ympäristöt ja nurkat ovat hiomatta. Onneksi salaisena aseena ovat vielä pora- ja kulmahiomakoneeseen kiinnitettävät teräsharjat. Niillä pääsee melkein kaikkialle.
 |
| Paapuurin kansi on lähes valmis jatkokäsittelyä varten. |
 |
| Sitloodakin etenee: "kellarin" luukku on hiottu, muut vaiheessa. |
 |
| Anu testaa monitoimilaitetta. |
