Tuuli oli tosiaankin leutoa. Tovin kuitenkin etenimme purjeinkin, mutta aikataulu pakotti kitkerään päätökseen ajaa koneella. Onneksi uusi pata hyrisee tyytyväisesti ja kuljettaa venettä jo pienillä kierroksilla riittävää vauhtia. Kaskisissa tankattuamme saimme vahvistuksen valmistajan kulutuslukemille: 2,6 litraa tunnissa (2500 rpm). Se ei ole paljon.
Pohjanmaan rannikon mataluus ja kivisyys pakottivat vilkuilemaan karttaa ja gepsiä tämän tästä. Huonommalla kelillä ja etenkin näkyvyydellä ilman sähköisiä vimpaimia jo pelkän runkoväylän ajaminen on erittäin vaativa suoritus. Reimareita on harvassa ja linjatauluja joutuu etsimään kiikareilla milloin mistäkin pusikosta muutaman mailin päästä.
Oltiin kahden vaiheilla mennä yöksi Vaasaan, WSF:n tuttuun laituriin mutta 15 mailin ylimääräinen ajo ei houkuttanut, joten ajelimme Raippaluodon sillan pieleen ravintolan laituriin. Satamapalveluja ei ole, paitsi sähkö, mutta eipä tässä nyt sen kummempia tarvittaisikaan.
(Nämä kuvat käsittelemättöminä suoraan pokkarista.)
