sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lähdön kiire vaihtuu leppoisaan oloon

Vakaa aikomuksemme oli lähteä lauantaina mutta Linnean Masku-turnaus venyi sen verran myöhäiseen iltapäivään, että päätimme jäädä yöksi satamaan ja irrottaa köydet aamuvarhaisella. Oikeasti syy oli se, että meni jonkin verran aikaa lastata kukkuraperäkärryllinen roinaa veneeseen. Eikä sekään vielä ongelma ollut vaan löytää tavaroille ns. oma paikka. Edellisessä veneessä kaikki oli tässä suhteessa selvää; nyt pitää opetella uudet käytänteet. Onneksi tilaa on enemmän. Niin on tosin tavaraakin...

Heräsimme viideltä mutta vasta aamuseitsemältä starttasimme koneen ja loimme viimeisen katseen Mein Schiff 3 -risteilyalukseen, joka lähtee Pansion telakalta Saksaan seuraavana päivänä. Ruissalon kylpylän laiturilta löpöä tankki täyteen ja konevoimin kohti Airiston eteläpäätä ja sitten Kustavia.

Tuuli oli Kustaviin asti lähes olematonta. Ströömissä nostimme purjeet ja nautimme leppoisasta laitamyötäisestä. Isokaria kohden tuuli yltyi, vaikka pysyikin maltillisissa lukemissa. Aurinko kimmelsi aalloilla, eikä ketään näkynyt missään.

Kiikarit paljastivat mailin päästä, että ainakaan muita purjeveneitä ei Isonkarin satamassa ollut. Purjeet laskettiin aivan sataman suulla ja ajettiin samaan laituriin sataman ainoan veneen kanssa. Luontokuvaajamies otti moottoriveneensä hytistä pitkällä putkella kuvia haarapääskyistä, kun me kiinnitimme köysiä.

Robi ja Eppu olivat myös mielissään: kylkikiinnitys helpotti maihinnousua.

Illankaan aikana ei tullut muita, ja koska herra luontokuvaaja oli omissa oloissaan, niin olimme mekin.

Robi ihmettelee kulkusiltaa.

Pansion telakan Mein Schiff 3
Välillä tuli vettä.
Isokari näkyy!
Isonkarin laiturissa

Kävelyretki majakalle.



Robi ui, Eppu katsoo.