Aamulla pieni kävelyretki paikalliselle telakalle ostamaan rikki menneen kulkuvalon polttimoa ja heti sen jälkeen lähdön valmistelut. Naapuriveneessä oli hiljaista. Olimme jo kutakuinkin lähtövalmiudessa, kun ukot tulivat veneestä laiturille. Päätimme mennä omia aikojamme.
Luvassa oli navakkaa pohjoiskoillista tuulta. Tiedossa siis rannikkolinjan suojainen väylä ja konevoimalla etenemistä. Tästä syystä näimme liian läheltä Eurajoen ydinvoimalat ja myös sen yhden rakenteilla olevan, jonka piti olla valmis jo joskus vajaa 10 vuotta sitten.
Porin Säpin kohdalla aallokko kasvoi pidemmän pyyhkäisymatkan vuoksi kohtalaisen isoksi. Raskaan massansa vuoksi Naminami otti aallot rauhallisesti vaikka välillä syvään nyökkien. Vastatuuli heitti pärskeet kannelle. Merikihu kävi näyttämässä, että kovassakin tuulessa taitolentoliikkeet onnistuvat vaivatta.
Kahden metrin katkoviivaväylä oli jännitystä täynnä, kun kartan väylä ei kohdannut linjataulujen näyttämää väylää. Lisäksi väylän välittömässä läheisyydessä oli kareja, joista ei kartassa ollut tietoakaan. Vettä oli kölin alla niukimmillaan puolisen metriä.
Jäimme Porin Reposaaren satamaan, jonka mataluus yllätti noin 10 kertaa. Köli pohjassa ihmettelimme, mitä kautta pääsisi eteen- tai taaksepäin. Tuli sahattua edestakaisin ja kirottua huonoa informaatiota. Hetkessä tuli vastenmielisyys koko paikkaa kohtaan ja melkein jo teki mieli lähteä pois mutta jäimme kuitenkin uloimpaan laituriin, kun oli jo ilta.
Mielipahan karkottivat pihvit, uudet perunat ja tilkka punaviiniä oman veneen salongissa.
Syvänraumanlahden keskeneräinen satama |
Kapea kanava Rauman luoteispuolella |
Ykkönen, kakkonen ja puolikolmonen |