Tukholmaan

Iltamyöhällä naapurikippari tarkasteli huolestuneena Swan 36 -veneensä kiinnityksiä. Husarön sataman ehkä ainoa haittapuoli onkin se, että muutaman kerran päivässä vierailevat yhteysalukset nostattavat aallot, jotka keikuttelevat huviveneitä aika voimakkaastikin. Kylkiparkissa huoli on aiheellinen mutta sopivat valmistelut takaavat rauhallisen mielen. Sitä paitsi iltayhdentoista ja aamuseitsemän välillä isot alukset eivät satamaan saavu.

Kaikki pömpöttimet käytössä

Nostimme isopurjeen heti sataman tuntumassa ja purjehdimme reippaahkossa myötäisessä Finnhamnin läpi. Sitten otettiin genoakin käyttöön ja purjehdittiin laitavastaisessa ja paikoin luovikulmassakin länsilounaaseen, kohti Grindaa. Tuuli oli suntissa puuskainen ja ajoittain kovakin. Välillä mentiin 30 asteen kallistuksessa ja parin sekunnin päästä taas pystysuorassa. Parin kolmen mailin päästä tuuli pakkautui salmessa vastaiseksi, joten jatkettiin koneella.

Ruotsalaisetkin merimetsot osaavat.

Jos vielä edellisenä päivänä ja tänä aamunakin oli niukasti muita veneilijöitä, Tukholmaa kohti tultaessa veneiden määrä kasvoi reilusti. Eihän se ihme ole, mutta silti esimerkiksi Grindan satama näytti lähinnä tyhjältä. Vaxholmissa oli sentään mastoja aika paljon.

Tosiruotsalainen puolustaa kotirauhaansa muurin ja kenties vallihaudan takaa, mutta...

...Vaxholmin linnoitus on kuitenkin toista maata.

Vaxholmin edusta on aina melkein sekasortoinen, mutta laivojen ja lossien määrä sattui olemaan nyt huipussaan. Ristiaallokko velloi ja laivat tuuttasivat saapuessaan ja lähtiessään. Eikä niistä aina tiedä, mikä mihinkin on kaartamassa.

Navisin edustalle saavuttuamme soitin satamakapteenille, kuten aiemmin päivällä sovittiin. Hän kyseli perustiedot veneestä ja viipymisajasta ja kävi pitkän radiopuhelinkeskustelun jonkun toisen kanssa.

Lopulta paikka löytyi, ja juuri siitä ahtaimmasta kolosesta, jonne ei nyt välttämättä ihan ensimmäisenä olisi halunnut, ainakaan siinä tuulessa. Poijukoukku valmiina kaarroimme ison veneen takaa paikan eteen, kun selvisi, että se ei olekaan poiju- vaan aisapaikka. Kommelluksitta saatiin vene sijoilleen, vaikka tuuli painoi kohti laituria, eivätkä aisaköydet olleet ihan heti käsillä.

Eri kansallisuudet on taas hyvin edustettuna. Toisaalta vaikka satama vaikuttaa olevan täynnä, suurin osa veneistä on Navigationssällskapetin jäsenien omia veneitä, ja näin ollen meininki satamassa on rauhallinen. Ei ole bileitä eikä möykkää. Sen verran oli kuitenkin illalla lämmin, että oli pidettävä kulkuaukkoa auki - ja sen myötä pakkokuunnella Skansenilta kaikuvaa Abban tuotantoa.

Pilvisäteitä sitloodasta nähtynä

Torstain auringonlaskua katseli mielellään.

Perjantaina käytiin Vasa-museossa. Heinin flunssan takia jätettiin keskustassa kiertely kuitenkin pois. Rauhallista oloa, paitsi Tuomas kävi kiertämässä Djurgårdenin juosten. Illalla sentään lettuja.

Estonian uhrien muistolehto

Grace lähti lauantaina klo 7.45. Heinin flunssan takia viiden kilometrin kävely terminaaliin ei ollut vaihtoehto, eikä ratikallakaan pääse perille. Ratikka - bussi-yhdistelmällä olisi varmaankin päässyt aika liki, mutta kokeiltiin taksia.

Varattiin taksi netitse sataman eteen klo 6.45. Kävelimme aamulla klo 6.40 kamoinemme kohti sataman porttia, jossa odotti yllättäen kaksi taksia. Toinen kuskeista kysyi, olenko Toumas. Hyppäsimme kyytiin. Kolmea vaille seitsemän olimme terminaalin edessä, vaikka vanhan kaupungin siltaremonttien takia jouduttiin kiertämään vähän kauempaa. Matka maksoi 260 kruunua eli noin 27 euroa. Kannatti!

Ainoaksi kirveleväksi tappioksi jäi se, että sataman edessä odottelevista takseista toinen olisi ollut Tesla. Jouduttiin tyytymään Mersuun.