Ruotsiin

Länsisatamasta lähti aamulla veneitä solkenaan. Tuli mieleen, johtuiko se jostain, mutta kaipa se oli vain sattumaa, että moni halusi lähteä. Myöhemmin selvisi, että juuri kukaan ei lähtenyt Ruotsin suuntaan, olihan tuuli lännen puolelta.

Kauppa- ja postireissun jälkeen täytettiin ja tyhjennettiin eri säiliöitä ja kaikenlaisen muunkin värkkäämisen jälkeen lopulta puoli kahdeltatoista päästiin lähtemään. Sääennusteet oli luettu huolella.

Länteen suuntautuvan väylän alussa alkoi säätilan todellisuus paljastus: aallot olivat yli metrisiä ja tuuli kutakuinkin sieltä, minne meidän piti päästä. Tuulimittari näytti 8 - 10 m/s lukemia. Ajettiin kuitenkin uloimmille lateraaliviitoille katsomaan, millainen sää avomeren laidalla olisi. Keulakansi sai lukemattomat kerrat huuhtelua.

Jostain syystä olosuhteet eivät tuntuneet siellä enää niin hankalilta, joten purjeet nostettiin ylös, joskin isopurje ykkösreivattuna ja keulapurjekin hieman pienennettyä. Toki oli tiedossa, että tuuli olisi hiljenemässä. Ja nytkin taisi tilanne olla se, että aallot olivat suuremmat kuin mitä tuulen nopeudesta olisi voinut päätellä.

Hyvin sitten päästiin, kuuden solmun pintaan, eikä venekään kovin kyljellään kulkenut. Siellä täällä vastaan tuli liki parimetrinen aalto, mutta eipä niistä haittaa ole. Tuulikin oli kääntymässä hitaasti pohjoisen puolelle, mikä sopi meille mainiosti.

Alkupuolella meno oli ajoittain märkää mutta vauhdikasta.

Kun Ruotsin ranta alkoi näkyä, tuuli oli hiljentynyt jo 4 - 5 metriin sekunnissa. Purimme reivit ja jatkoimme vielä parisen tuntia, kunnes kuutisen mailia ennen rantaa tuuli meinasi niin, että vauhti putosi jo alle kahden solmun.

Ajoimme Villösanin saaren lahdelle, jossa olimme Anun kanssa edellisenä kesänä. Lahdella oli ennestään vain yksi purjevene Venäjän lippu perässään. Ankkuri pohjaan. Vesi on niin kirkasta, että ankkuri näkyy pohjaan eli reilun neljän metrin syvyyteen, ja vielä viistosti pidemmällekin.

Ruotsin ranta näkyy.

Sampo ja Heini heittelivät virvelillä tovin, mutta saaliista olisivat olleet onnessaan vain vegetaristit, sikäli kuin he syövät rakkolevää.

Juuri kun piti alkaa laittaa ruokaa, katse kiinnittyi venäläisten touhuihin. Hetkeä aiemmin he olivat säätäneet jotain veneen ankkuriin liittyen. Nyt yksi porukan miehistä hinasi purjevenettä kumiveneellä soutaen, välissä 30 metriä köyttä. Kulkihan se toki, kun tyyntä oli, mutta aika tahdilla sai ukko kiskoa. Huvinsa kullakin. Ei voi muuta sanoa.