Satamakonttorin eli kahvilan poika lupasi jättää vessan yöksi auki mutta suihkuun olisi päässyt vasta aamuyhdeksältä. Olimme ainoa vene, joten menettely ei kauheasti ihmetyttänyt. Emme jääneet odottelemaan suihkua vaan heräsimme viideltä sumuiseen aamuun ja köydet irrotettin puoli seitsemältä. Sumu oli hälvenemässä.
Eurajoen kohdalla jaksaa aina hämmästyttää, kenen idea oli pystyttää kolmen ydinvoimalan vierelle yksi ainoa tuulivoimala. Se varmaan tuottaa sähköä alueen valaisuun, että Teollisuuden Voima Oyj voi markkinoida voimaloitaan vihreinä voimaloina. Tuulivoimalla kuitenkin pyyhälsimme ohi ja Eppu Normaalia kunnioittaen suljimme toviksi ikkunat.
Aiemmilla kahdella kerralla, kun purjehdimme tästä pohjoiseen, on tuuli ollut joko vastainen tai tyyni. Kolmas kerta sanoi toden: nyt tuuli lounaasta ja eteneminen oli sitä kautta rentoa ja leppoisaa, vauhdikastakin.
Porin Tahkoluodon paikkeilla Anu huomasi lännen puolella ikään kuin saderintaman. Ei ollut sadetta vaan sumua, joka noin puolessa tunnissa peitti kaiken. Jatkoimme ulommalla väylällä tutka päälle kytkettynä. Kaksi venettä meni noin puolen mailin päästä ohi. Ilman tutkaa olisimme olleet asiasta tietämättömiä.
Kasala kutsui karulla askeettisuudellaan ja asvalttipihallaan. Ylikorostetun suojaisa satama houkuttelee kuitenkin puoleensa. Illalla pientä treeninpoikasta. Sumu ei hälvennyt illallakaan.
 |
| Lähtötunnelma Raumalla |
 |
| Haahkauroksia |
 |
| Tekniikka palvelee sumussa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti