Tuuliennuste petti

Oli luvattu luoteistuulta koko päiväksi mutta ainakaan Pensarin laituriin ei ollut luoteistuulesta tietoakaan. Tuuli kääntyilee rantojen lähellä mutta ajettuamme Svinön edustalle tilanne pysyi ennallaan: tuuli puhalsi lounaasta. Tarkoitus oli edetä leppoisasti etelään, joten asialla oli merkitystä.

Ei muutettu kuitenkaan suunnitelmia, korkeintaan hieman reittiä. Luovittiin Gullkronan ohi ja tiukassa vastaisessa väylien ulkopuolella suoraan etelään. Pari reilua sadepilveä onnistuttiin taas välttämään. Toinen satoi Jurmon suunnalla lounaassa, toinen jossain pohjoisessa. Runkoväylällä oli suorastaan kuhinaa, kun näkyvissä oli kymmenkunta venettä samaan aikaan.

Mielessä oli Yxskärin luonnonsatama mutta koska Tunhamnissa ei ole oltu, jäätiin sinne. Pensarin 28 €:oon verrattuna Tunhamnin 5 € tuntui ilmaiselta. Sähköstä olisi tosin joutunut pulittamaan kympin.

Satamamaksun sijasta rahaa "tuhlattiin" Tunhamnin tuotteisiin, nimittäin uunituoreisiin munkkeihin, itse tehtyyn näkkileipään ja savustettuihin ahveniin, joita syötiin iltapäivällä uusien perunoiden ja hunajasipulien kanssa. Siikaakin olisi ollut tarjolla.

Luontopolku tarjosi merinäkymiä eri ilmansuuntiin. Huomiota herättivät lukuisat tuulenpesät hieskoivuissa. Muuten luonto ja erityisesti linnusto on keskikesän tunnelmissa: mitään erityistä ei ole näkyvillä ja äänimaailmaa hallitsevat tiirat ja kalalokit.

Tunhamnin satama ei ole mikään sliipattu ja viimeistely mutta tunnelma miellyttää. Ei välttämättä haittaisi, vaikka rantoja joiltain osin vähän siivottaisiin mutta esimerkiksi vanha kalastuslaiva tuo satamaan ihan oman säväyksensä. Tosin sen omistaja voi harva se päivä pohdiskella, mikä laivan kohtalo tulee olemaan, kun ei välttämättä haluaisi, että se uppoaa siihen sataman keskeisimmälle paikalle.

Laiturissa oli lisäksemme kolme purjevenettä, joista tosin yksi vaikutti paikallisten veneeltä. Satamassa piipahti iltapäivällä myös reilusti toistakymmentä kajakkiretkeilijää, mutta emme käyneet jutustelemassa, kun katsoimme samaan aikaan pädistä Suomi - Hollanti-lentopallo-ottelua.

Vielä kun joku kertoisi, kirjoitetaanko saaren nimi Tunhamn vai Tunnhamn...

Verkkoyhteydet toimivat vaihtelevasti heikosta tosi heikkoon: kuvia ladataan myöhemmin.

Uuteen reissuun

Oli ennustettu etelätuulen kääntyvän puoliltapäivin läntiseksi ja jopa luoteiseksi. Koska Airistoa on aina joka tapauksessa mentävä etelään reissun alussa, tuulen kääntyminen oli kieltämättä mielessä.

Ei siis pidetty mitään kiirettä. Käytiin jopa syömässä pienet välipalat Raisionrannan Bruno-ravintolalaivassa, ihan vain aikaa tappaaksemme.

Tuuli pysyi kuitenkin sitkeästi etelässä. Luovimista siis edessä. Rajakarin kohdalla alkoi kuitenkin kovasti näyttää siltä, että saisimme sadetta niskaamme ja ehkä ukkostakin. Pidimme purjeet siis paketissa.

Yleensähän kun ennusteessa sataa "siellä täällä", niin lähes aina se tarkoittaa täällä. Nyt kävi yllättävästi: ukkonen sateineen matkasi Airistoa pohjoiseen länsilaitaa pitkin, me taas painelimme etelään itälaitaa pitkin. Sateeseen jäi matkaa ehkä mailin verran. Pisaraakaan ei tullut. Salamointia emme kirkkaasta säästä johtuen nähneet mutta ukkonen jyrisi pari kertaa.

Paikoin oli aika tummaa, uhkaavaakin.

Nostettuamme purjeet vastaan tuli keulapurjeen voimin kunnianarvoisa Cabane III, Pehr ja Märtha Sandströmien uljas mahonkivene, jolla ovat kiertäneet maapallon vaatimattomat kolme kertaa. Pohjoista kohden oli menossa. Ehkä Aurajokeen. Shoppailemaan...

Långskäretin parhaalla paikalla nökötti yksi vene, ja koska tuuli olisi tullut perän puolelta, jätimme luonnonsataman ja kiinnityimme Pensarin ylihintaiseen laituriin. Ylihintaiseen siksi, että maksettuun 28 €:oon ei kuulu mitään muuta kuin laituripaikka ja sähkö. Kaikki muu maksaa. Monessa paikassa tuohon hintaan pääsee jo saunaan, saa käyttää pyykkikonetta ym.

Nesteen tankkeri tuli vastaan heti Ruissalon kärjessä

Kokka kohisten!

Ukkospilven lisäpilvi tuba, joka ei kuitenkaan tullut alas asti

Ukkonen sateineen lännessä, me idässä

Kotiin päin

Aamupäivästä ajelimme tyynessä vedessä Iniöön, jossa mukava jutustelutuokio Janin ja kumppaneiden kanssa jussiksi varatulla vuokramökillä. Siitä polveilevia reittejä nautinnollista purjehdusta kohti Airistoa ja kotisatamaa. Ilta alkoi näyttää jo juhannukselta.

Lyhyestä virsi kaunis. Mahtava reissu. Tuli taivallettua 466 mailia.

Lapintiira, poiju ja lipun reunaa

Kärjen ohi päästävä ilman vendaa!

Rajakari auringonlaskun aikoihin

Tyyntyy

Viimeinen Kylmäpihlaja-päivä sujui sekä laiskottelun että liikkumisen merkeissä. Käytiin syömässä ravintolassa keittolounas, ja koska olemme olleet niin hyviä asiakkaita, saimme saunoa ilmaiseksi. Sehän kyllä kelpasi.

Illalla satamaan saapui Raumalta pieni purjevene. Vietimme Kylmäpihlajalla siis sekä ensimmäisen että viimeisen yön niin, että paikalla oli muitakin veneitä.

Ennusteet pysyivät: aamuksi leppoisaa 7—8 m/s luoteistuulta, mikä myös piti paikkansa. Irrotimme köydet ja nostimme purjeet sataman suulla. Kesäiseltä näyttävä päivä, mutta pitkät kalsarit ovat edelleen välttämättömät.

Mitä etelämmäksi tulimme, sitä enemmän alkoi näkyä muitakin veneitä. Yksi ulkomainen vene tuli vastaamme Lyökin kohdalla, muut näkemämme veneet menivät etelää kohti. Jäi muuten arvoitukseksi, mistä maasta muualta tullut vene oli. Lippu oli kuin Australiassa tai Uudessa-Seelannissa mutta ilman sinisellä pohjalla olevia tähtiä.

Uudenkaupungin kohdalla tuuli moinasi lähes kokonaan, ja vähäinen jäljelle jäänytkin kääntyi etelään. Aallonkorkeus putosi pienessä hetkessä nollaan.

Lootholma on muuttunut aika lailla sitten vuoden 2009, kun viimeksi kävimme. Laitureissa oli kuitenkin tilaa, kuten viimeksikin. Taisi olla viisi venettä saapuessamme, ja illan tullen tuli kaksi lisää.

Polkupyörillä Kustavi-cityyn ostamaan Salesta täydennystä jääkaappiin ja päivän ensimmäinen lämmin ateria klo 21.00. 

Meillä on oma laituri!

Päivä majakkasaarella

Herättiin vasta kymmenen nurkilla. Vene oli vinossa. Noin 12 m/s tuuli puhalsi saaren yli lännestä ja tarttui mastoon kallistaen venettä.

Hiljaisuus satamassa jatkui. Yksi pulpettivene kävi alkuiltapäivästä, samaan aikaan, kun vesibussi toi kymmenkunta turistia tutustumaan majakkaan. Myöhemmin iltapäivällä luotsivene parkkeerasi satama-altaaseen, ja kaksi miestä kävi hakemassa kahvit ja jäätelöt. Hetki juteltiin, kunnes luotsit totesivat, että pitää varmaan mennä, kun asiakaskin jo paineli ohitse. Asiakas taisi AISin perusteella olla gibraltarilainen rahtilaiva.

Vesibussi toi saarelle pariskunnan viettämään 40-vuotishääpäiväänsä. Ovat majakan ainoat asiakkaat. Asuvat vaatimattomasti seitsemännen kerroksen sviitissä, pari kerrosta lyhtyhuonetta alempana.

Navakka tuuli jatkuu. Yltyy yöksi.

Tukkakoskelopariskunta ylilennolla

Lapintiira kalastamassa

Päivällisen alkupala "lautasella"

Majakka noin tunti ennen auringonlaskua

119 vuotta vanha tägi

Illan pärskeitä pohjoiselta rannalta

Illan pärskeitä pohjoiselta rannalta

Eppu ottaa rennosti

Hieman pystypilkkiä pienempi kolmipiikki

Valo syttyi puoliltaöin

Ylimmän hotellikerroksen sviitistä loistaa heikko valo

Linjataulu ja taivaanranta auringonlaskun jälkeen

Naminami Kylmäpihlajan laiturissa noin puoli yhdeltä yöllä

Kylmäpihlaja: kylmää ja sadetta

Aamu valkeni - jos valkenemisesta nyt voi puhua - harmaana ja sateisena. Yksi veneistä teki lähtöä. Meillä ei ollut kiire. Käytiin maksamassa satamamaksut ja varattiin sauna.

Puoliltapäivin satamaan saapui Rauman meripartiolaisten s/y Meripurakk. Kaunis koulutusalus, joka on viime talvena saanut mm. uuden tiikkikannen. Ajelee nyt ympäriinsä ohjaajakoulutuksen merkeissä.

Suhruinen keli ei hellittänyt iltaankaan mennessä, vaikka illansuussa horisontissa näkyikin kirkas rantu.

Käytiin illalla ravintolassa syömässä. Ollaan varmaan ainoat ns. ulkopuoliset neljän henkilökuntaan kuuluvan lisäksi. Ei tarvinnut tarjoilijaa odotella. Hotellissa saattaa olla yksi asukas, ellei lähtenyt iltapäivällä vesibussilla pois. Tietysti harmittaa yrittäjien puolesta mutta me nautimme rauhasta.

Olimme viime vuonna juhannuksen Kylmäpihlajalla. Sää oli suurinpiirtein samanlainen kuin nyt, paitsi ettei satanut. Silloin paikalla oli kaikkiaan noin viisi venettä.

Näkymä satama-altaaseen aamupäivästä, kun paikalla oli meidän lisäksemme muitakin veneitä. Oikealla Rauman meripartiolaisten s/y Meripurakk.

Tuuli tuivertaa. Valo ei ole vielä syttynyt.

Vanhoja ja uusia aaltoja

Ei herätty kukonlaulun aikaan mutta kellon avulla kuitenkin. Köydet irrotettiin kuitenkin vasta kymmenen jälkeen. Aurinko paistoi ja leppeä tuuli puhalsi etelästä, kuten ennusteen mukaan pitikin. Ennusteen mukaan tuulen piti myös kääntyä heti aamun aikana lännen kautta luoteeseen, ja niin myös kävi.

Nostimme purjeet heti Kasalan edustalla, ja vaihtelevalla vauhdilla lähdimme ulompaa väylää kohti Poria. Selvisi myös, minne Kasalan kalastajat olivat edellisiltana verkkojatansa ja muut pyyntinsä vieneet. Ei sillä, että olisivat olleet huonosti merkityt, ei ollenkaan, mutta väylältä ei kannattanut siirtyä sivuun. Kerran oli pakko väistää vähän reilummin, muuten pysyteltiin etäällä.

Edellisyön reilun tuulen nostattamat vanhat aallot yhtyivät aamulla virinneeseen länsiluoteisen tuulen aallokkoon, mikä synnytti hankalan ristiaallokon. Vene keikkui puolelta toiselle aivan eri tavalla kuin selkeässä, "yhden aallon" tilanteessa. Välillä piti ihan pitää jostain kiinni.

Tuuli tuli suoraan perän puolelta, joten purjeiden lepatuksen lisäksi myös vauhti oli niukka. Siksi otettiin pidempi leikkaus lounaaseen ja palattiin Säpin nurkilla takaisin rannan tuntumaan. Ohitettiin siis Pori riittävän kaukaa.

Vaihtelevissa tuulissa ja aallonkorkeuksissa edettiin Rauman edustalle ja Kylmäpihlajan majakan satamaan rantauduttiin puoli kymmeneltä. Päivämatkaksi tuli 56 mailia. Alkumatkan himmailut (2 - 3 solmua) huomioiden ihan hyvä päivämatka.

Satamassa oli ennestään kolme venettä, joista yksi (s/y Violente) oli Kaskisissa pari päivää samaan aikaan kanssamme.

Pori mereltä katsottuna