Päivä majakkasaarella

Herättiin vasta kymmenen nurkilla. Vene oli vinossa. Noin 12 m/s tuuli puhalsi saaren yli lännestä ja tarttui mastoon kallistaen venettä.

Hiljaisuus satamassa jatkui. Yksi pulpettivene kävi alkuiltapäivästä, samaan aikaan, kun vesibussi toi kymmenkunta turistia tutustumaan majakkaan. Myöhemmin iltapäivällä luotsivene parkkeerasi satama-altaaseen, ja kaksi miestä kävi hakemassa kahvit ja jäätelöt. Hetki juteltiin, kunnes luotsit totesivat, että pitää varmaan mennä, kun asiakaskin jo paineli ohitse. Asiakas taisi AISin perusteella olla gibraltarilainen rahtilaiva.

Vesibussi toi saarelle pariskunnan viettämään 40-vuotishääpäiväänsä. Ovat majakan ainoat asiakkaat. Asuvat vaatimattomasti seitsemännen kerroksen sviitissä, pari kerrosta lyhtyhuonetta alempana.

Navakka tuuli jatkuu. Yltyy yöksi.

Tukkakoskelopariskunta ylilennolla

Lapintiira kalastamassa

Päivällisen alkupala "lautasella"

Majakka noin tunti ennen auringonlaskua

119 vuotta vanha tägi

Illan pärskeitä pohjoiselta rannalta

Illan pärskeitä pohjoiselta rannalta

Eppu ottaa rennosti

Hieman pystypilkkiä pienempi kolmipiikki

Valo syttyi puoliltaöin

Ylimmän hotellikerroksen sviitistä loistaa heikko valo

Linjataulu ja taivaanranta auringonlaskun jälkeen

Naminami Kylmäpihlajan laiturissa noin puoli yhdeltä yöllä

Kylmäpihlaja: kylmää ja sadetta

Aamu valkeni - jos valkenemisesta nyt voi puhua - harmaana ja sateisena. Yksi veneistä teki lähtöä. Meillä ei ollut kiire. Käytiin maksamassa satamamaksut ja varattiin sauna.

Puoliltapäivin satamaan saapui Rauman meripartiolaisten s/y Meripurakk. Kaunis koulutusalus, joka on viime talvena saanut mm. uuden tiikkikannen. Ajelee nyt ympäriinsä ohjaajakoulutuksen merkeissä.

Suhruinen keli ei hellittänyt iltaankaan mennessä, vaikka illansuussa horisontissa näkyikin kirkas rantu.

Käytiin illalla ravintolassa syömässä. Ollaan varmaan ainoat ns. ulkopuoliset neljän henkilökuntaan kuuluvan lisäksi. Ei tarvinnut tarjoilijaa odotella. Hotellissa saattaa olla yksi asukas, ellei lähtenyt iltapäivällä vesibussilla pois. Tietysti harmittaa yrittäjien puolesta mutta me nautimme rauhasta.

Olimme viime vuonna juhannuksen Kylmäpihlajalla. Sää oli suurinpiirtein samanlainen kuin nyt, paitsi ettei satanut. Silloin paikalla oli kaikkiaan noin viisi venettä.

Näkymä satama-altaaseen aamupäivästä, kun paikalla oli meidän lisäksemme muitakin veneitä. Oikealla Rauman meripartiolaisten s/y Meripurakk.

Tuuli tuivertaa. Valo ei ole vielä syttynyt.

Vanhoja ja uusia aaltoja

Ei herätty kukonlaulun aikaan mutta kellon avulla kuitenkin. Köydet irrotettiin kuitenkin vasta kymmenen jälkeen. Aurinko paistoi ja leppeä tuuli puhalsi etelästä, kuten ennusteen mukaan pitikin. Ennusteen mukaan tuulen piti myös kääntyä heti aamun aikana lännen kautta luoteeseen, ja niin myös kävi.

Nostimme purjeet heti Kasalan edustalla, ja vaihtelevalla vauhdilla lähdimme ulompaa väylää kohti Poria. Selvisi myös, minne Kasalan kalastajat olivat edellisiltana verkkojatansa ja muut pyyntinsä vieneet. Ei sillä, että olisivat olleet huonosti merkityt, ei ollenkaan, mutta väylältä ei kannattanut siirtyä sivuun. Kerran oli pakko väistää vähän reilummin, muuten pysyteltiin etäällä.

Edellisyön reilun tuulen nostattamat vanhat aallot yhtyivät aamulla virinneeseen länsiluoteisen tuulen aallokkoon, mikä synnytti hankalan ristiaallokon. Vene keikkui puolelta toiselle aivan eri tavalla kuin selkeässä, "yhden aallon" tilanteessa. Välillä piti ihan pitää jostain kiinni.

Tuuli tuli suoraan perän puolelta, joten purjeiden lepatuksen lisäksi myös vauhti oli niukka. Siksi otettiin pidempi leikkaus lounaaseen ja palattiin Säpin nurkilla takaisin rannan tuntumaan. Ohitettiin siis Pori riittävän kaukaa.

Vaihtelevissa tuulissa ja aallonkorkeuksissa edettiin Rauman edustalle ja Kylmäpihlajan majakan satamaan rantauduttiin puoli kymmeneltä. Päivämatkaksi tuli 56 mailia. Alkumatkan himmailut (2 - 3 solmua) huomioiden ihan hyvä päivämatka.

Satamassa oli ennestään kolme venettä, joista yksi (s/y Violente) oli Kaskisissa pari päivää samaan aikaan kanssamme.

Pori mereltä katsottuna

Tuulien odottelua

Kaskinen on erikoinen kaupunki. Satuimme katsomaan Ylen Elävän arkiston Kaskis-dokumentin, ja se avasi silmät. Ei tosin ollut reilua laittaa tunnusmusiikiksi Ennio Morriconen Huuliharppukostajaa; ei Kaskinen sentään mikään villin lännen kaupunki ole.

Kaskisista piti tulla länsirannikon mahtikaupunki jo 1700-luvulla. Ei tullut eikä taida tulla. Asukkaita on nyt hieman yli 1400. Kaupunkia pitävät pystyssä paperitehdas, muu teollisuus ja satama, jonka tuotto on samaa luokkaa kuin kunnallisvero.

Kaupungilla on kieltämättä toisinaan hieman outo olo, kun ketään ei näy missään. Kaupat ja ravintolat pitävät ovensa auki, vaikka asiakkaita ei näy. Piikkisuoria katuja voi lampsia miten tykkää - vaikka keskellä tietä - koska autoja kulkee keskustassa vain toisinaan.

Vaikka talous lieneekin suhteellisen hyvällä mallilla, kulukuuri koskee myös Kaskisia, mm. ruotsinkielinen yläkoulu on lakkautettu, ja oppilaat käyvät koulunsa 13 km:n päässä Närpiössä. Suomenkielinen yläkoulu toimii toki entiseen malliin, valtaosa asukkaista kun on kuitenkin suomenkielisiä.

Pari päivää meni mukavasti Kaskisten jo tutuksi tulleessa satamassa. Ei tosin olisi ollut hyviä tuuliakaan. Kiitos vielä sataman Ninalle ja Andersille ystävällisestä palvelusta, hyvistä jäätelöistä ja saunatuoksuista.

-----------------

Aamusta startattiin kohti etelää. Läntiset tuulet pitävät meidät tällä reissulla näemmä kotimaan puolella, mutta jollain kieroutuneella tavalla Pohjanmaan rannikko on alkanut kiehtoa, vaikka meille soveltuvia satamia onkin niukasti. Edellisiltana Kaskisista lähti kohti pohjoista 28-jalkainen Degerö, jonka 1,1 metrin syväys mahdollistaa rantautumisen vaikka aamukasteiselle nurmikolle.

Aamupäivän kevyt tuuli kuljetti meitä vanhojen isohkojen aaltojen ylitse mukavaa vauhtia, mutta iltapäivällä tuuli väsyi, tosin matkaakaan ei ollut enää jäljellä paljoa. Rantauduimme Kasalan tyhjään laituriin noin kolmelta.

Tuli listattua päivän aikana nähtyjä lintulajeja. Peippoja ja pajulintuja kuului pusikoista, mutta koska jäi näkemättä, jäi myös listaamatta.

- kalalokki

- tukkakoskelo

- tukkasotka

- meriharakka

- harmaalokki

- kalatiira

- kyhmyjoutsen

- naurulokki

- telkkä

- varis

- merimetso

- haahka

- räystäspääsky

- haarapääsky

- västäräkki

- laulujoutsen

- merilokki

- rantasipi

- isokoskelo

- lapintiira

Merellä lensi helminauhamaisia vesilintuparvia, mustalintuja tai pilkkasiipiä, mutta varma tunnistus jäi kuitenkin tekemättä.

Kaskisten Sälgrundin majakka ja punainen lateraaliviitta

Halloumijuustot grillautuvat.

Etelää kohti

Aamu oli ehkä koko matkamme kesäisin. Viivyttelemättä irrotimme köydet ja nostimme heti purjeet. Koko matkan kohti etelää pääsimme hienoa kyytiä. Pari tiukempaa luovipätkää alkumatkan kivisissä kapeikoissa Molpen eteläpuolella, muuten sivutuulta ja hyvää vauhtia. Maksimiksi tallentui kumpaankin gepsiin 8,3 solmua. Keskinopeudeksi tuli tasan 6,0 solmua. Vallitseva aallonkorkeus oli alussa lähes olematon mutta kasvoi päivän mittaan liki metriseksi. Suurimmat olivat jonkin verran yli.

Kaskisten sunttikin päästiin purjein ja siitä aina vierasvenesataman eteen. Laiturissa oli ennestään kaksi purjevenettä, toinen WSF:n satamasta, ja se lähti samaan aikaan, kun me kiinnityimme.

Vastaan tuli Englannin lipun alle rekisteröity erikoinen paatti...

Ruorinpyörittelijä sai kätevästi otettua rusina-pähkinää koiranamipussista.

Power cup ohi, meri kutsuu

Alkupäivät Vaasassa sujuivat tuulta pidellessä. Orvokki-myrsky aiheutti jonkin verran harmaita hiuksia, vaikka se ei kunnolla satamaan osunutkaan. Laiturin kulkusilta rouskui ja rutisi ja veneen keulaköydet natisivat päivin öin. Tuuli kallisteli venettä kuin hyvällä luovilla, vaikka tuulipintaa oli pelkän maston verran.

Power cup haukkasi leijonanosan päivistä, ja lisäksi lentopallon Maailmanliiga työllisti Tuomasta perjantai- ja lauantai-iltoina. Välillä maistui työltä mutta niinhän sen pitääkin, töissä kun kerran on. Mukavaa oli silti. Oli hienoa tavata vanhoja tuttuja, saada uusia tuttavuuksia ja jutella asiasta ja asian vierestä.

Maanantaiaamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Tankit ja jääkaappi täyteen ja matkaan. Välillä vauhti putosi solmuun (1,9 km/h), välillä taas mentiin seitsemää. Pilvetkin väistyivät ja vähitellen alkoi tulla kuuma. Ensimmäisen kerran tällä reissulla tuli sellainen olo, että kahdet pitkät kalsarit ja purjehdushousut oli liikaa. Vaasaan mennessä oli toisinaan vielä kolmaskin välikerros. Alkaakohan kesä tulla?

Vaihtelevasta tuulesta huolimatta matka kuitenkin eteni, eikä sitä kaikkiaan paljon ollutkaan. Rantauduimme iltapäivästä Bergö-nimisen saaren eteläkärjessä olevaan vieraslaituriin. Satamaa ylläpitää Maalahden kunta. Rannalta löytyy vessa, suihku, pieni ruoanlaittopiste, jäteastia ja septitankin tyhjennyslaite, kaikki vapaasti käytettävissä! Mökistä löytyy vapaaehtoista maksua varten lipas. Kovasti vaikuttaa EU-rahoitetulta satamalta. Sitä rahaa on siis käytetty hyväänkin tarkoitukseen.

Vesillä taas!

Bergön laituri, sateenkaari ja Naminami ainoana veneenä

Linnunpesä kiinnityspollarin juurella

Hetkeen ei ole käyty uimassa näiltä tikkailta

Asettumista, asiointia ja askareita

Vene ajautuu nopeasti kaaokseen, ellei kaikille tavaroille ole tarkasti omaa paikkaansa. Ja vaikka olisikin, epäjärjestys valtaa vähitellen paikat. Purjehtiminen on tässä hommassa parasta, mutta välillä on hyvä pysähtyä laittamaan paikat kuntoon, huoltamaan varusteita, pesemään pyykkiä ynnä muuta. Nyt on siihen hyvää aikaa.

WSF eli Wasa Segelförening on aiemminkin osoittanut ystävällisen luonteensa. Tultuamme paikalle, satamatoimiston edessä ei näkynyt polkupyöriä, joista olin jo reilusti aiemmin ollut yhteydessä. Ajattelimme, että asia hoituu varmasti heti alkuviikosta. Tuomas mainitsi asiasta jollekulle satamanosturin luona hääränneelle miehelle. Siltä seisomalta lähdettiin kohti "ylävajaa", josta pyörät löytyivät. Ne olivat kuitenkin lukossa. Mies sanoi, että soittaa seuraavalle yövahdille, että hoitaisi pyörät käyttökuntoon.

Asia vaikutti olevan siis hyvällä tolalla. Lähdimme kävellen kaupungille mutta emme olleet ehtineet kävellä kuin parisataa metriä, kun samainen mies pysäytti autonsa kohdallemme ja pyysi nousemaan kyytiin; hän veisi meidät keskustaan, kun oli muutenkin sinne menossa. Palattuamme parin tunnin päästä kolme polkupyörää odotti telineissä lukittuina, ja Anu sai avaimet käteen käytyään toimistolla. Mies oli sittenkin itse hoitanut pyörät meille valmiiksi.

Nyt meillä on kulkupelit, joilla on hyvä kulkea asioilla. Tänään maanantaina tulikin ajettua reilusti toistakymmentä kilometriä, kun oli asiaa sinne ja tänne.

Power cupkin lähestyy, ja sen merkeissä Tuomas tapasi maanantaina Timo Mustilan, joka on Vaasan Kiiston varapuheenjohtaja ja Power cupin tiedotusvastaava. Pari palaveria olisi vielä ennen Powerin alkua mutta aikaa jää onneksi muuhunkin. Anu ja Linnea kävivät ostelemassa viimeisiä tarvittavia varusteita.

Kovat tuulet jatkuvat. Puuskat ujeltavat mastoissa, ja vaikka satama on suojainen, vene huojuu puolelta toiselle kuin jolla. 

Sunnuntaina (31.5.) raskaat pilvet roikkuivat Vaasan yllä. Vettäkin tuli ajoittain rajusti.

Lopulta saatiin uusi invertterikin toimimaan.