Tuulien odottelua

Kaskinen on erikoinen kaupunki. Satuimme katsomaan Ylen Elävän arkiston Kaskis-dokumentin, ja se avasi silmät. Ei tosin ollut reilua laittaa tunnusmusiikiksi Ennio Morriconen Huuliharppukostajaa; ei Kaskinen sentään mikään villin lännen kaupunki ole.

Kaskisista piti tulla länsirannikon mahtikaupunki jo 1700-luvulla. Ei tullut eikä taida tulla. Asukkaita on nyt hieman yli 1400. Kaupunkia pitävät pystyssä paperitehdas, muu teollisuus ja satama, jonka tuotto on samaa luokkaa kuin kunnallisvero.

Kaupungilla on kieltämättä toisinaan hieman outo olo, kun ketään ei näy missään. Kaupat ja ravintolat pitävät ovensa auki, vaikka asiakkaita ei näy. Piikkisuoria katuja voi lampsia miten tykkää - vaikka keskellä tietä - koska autoja kulkee keskustassa vain toisinaan.

Vaikka talous lieneekin suhteellisen hyvällä mallilla, kulukuuri koskee myös Kaskisia, mm. ruotsinkielinen yläkoulu on lakkautettu, ja oppilaat käyvät koulunsa 13 km:n päässä Närpiössä. Suomenkielinen yläkoulu toimii toki entiseen malliin, valtaosa asukkaista kun on kuitenkin suomenkielisiä.

Pari päivää meni mukavasti Kaskisten jo tutuksi tulleessa satamassa. Ei tosin olisi ollut hyviä tuuliakaan. Kiitos vielä sataman Ninalle ja Andersille ystävällisestä palvelusta, hyvistä jäätelöistä ja saunatuoksuista.

-----------------

Aamusta startattiin kohti etelää. Läntiset tuulet pitävät meidät tällä reissulla näemmä kotimaan puolella, mutta jollain kieroutuneella tavalla Pohjanmaan rannikko on alkanut kiehtoa, vaikka meille soveltuvia satamia onkin niukasti. Edellisiltana Kaskisista lähti kohti pohjoista 28-jalkainen Degerö, jonka 1,1 metrin syväys mahdollistaa rantautumisen vaikka aamukasteiselle nurmikolle.

Aamupäivän kevyt tuuli kuljetti meitä vanhojen isohkojen aaltojen ylitse mukavaa vauhtia, mutta iltapäivällä tuuli väsyi, tosin matkaakaan ei ollut enää jäljellä paljoa. Rantauduimme Kasalan tyhjään laituriin noin kolmelta.

Tuli listattua päivän aikana nähtyjä lintulajeja. Peippoja ja pajulintuja kuului pusikoista, mutta koska jäi näkemättä, jäi myös listaamatta.

- kalalokki

- tukkakoskelo

- tukkasotka

- meriharakka

- harmaalokki

- kalatiira

- kyhmyjoutsen

- naurulokki

- telkkä

- varis

- merimetso

- haahka

- räystäspääsky

- haarapääsky

- västäräkki

- laulujoutsen

- merilokki

- rantasipi

- isokoskelo

- lapintiira

Merellä lensi helminauhamaisia vesilintuparvia, mustalintuja tai pilkkasiipiä, mutta varma tunnistus jäi kuitenkin tekemättä.

Kaskisten Sälgrundin majakka ja punainen lateraaliviitta

Halloumijuustot grillautuvat.

Etelää kohti

Aamu oli ehkä koko matkamme kesäisin. Viivyttelemättä irrotimme köydet ja nostimme heti purjeet. Koko matkan kohti etelää pääsimme hienoa kyytiä. Pari tiukempaa luovipätkää alkumatkan kivisissä kapeikoissa Molpen eteläpuolella, muuten sivutuulta ja hyvää vauhtia. Maksimiksi tallentui kumpaankin gepsiin 8,3 solmua. Keskinopeudeksi tuli tasan 6,0 solmua. Vallitseva aallonkorkeus oli alussa lähes olematon mutta kasvoi päivän mittaan liki metriseksi. Suurimmat olivat jonkin verran yli.

Kaskisten sunttikin päästiin purjein ja siitä aina vierasvenesataman eteen. Laiturissa oli ennestään kaksi purjevenettä, toinen WSF:n satamasta, ja se lähti samaan aikaan, kun me kiinnityimme.

Vastaan tuli Englannin lipun alle rekisteröity erikoinen paatti...

Ruorinpyörittelijä sai kätevästi otettua rusina-pähkinää koiranamipussista.

Power cup ohi, meri kutsuu

Alkupäivät Vaasassa sujuivat tuulta pidellessä. Orvokki-myrsky aiheutti jonkin verran harmaita hiuksia, vaikka se ei kunnolla satamaan osunutkaan. Laiturin kulkusilta rouskui ja rutisi ja veneen keulaköydet natisivat päivin öin. Tuuli kallisteli venettä kuin hyvällä luovilla, vaikka tuulipintaa oli pelkän maston verran.

Power cup haukkasi leijonanosan päivistä, ja lisäksi lentopallon Maailmanliiga työllisti Tuomasta perjantai- ja lauantai-iltoina. Välillä maistui työltä mutta niinhän sen pitääkin, töissä kun kerran on. Mukavaa oli silti. Oli hienoa tavata vanhoja tuttuja, saada uusia tuttavuuksia ja jutella asiasta ja asian vierestä.

Maanantaiaamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Tankit ja jääkaappi täyteen ja matkaan. Välillä vauhti putosi solmuun (1,9 km/h), välillä taas mentiin seitsemää. Pilvetkin väistyivät ja vähitellen alkoi tulla kuuma. Ensimmäisen kerran tällä reissulla tuli sellainen olo, että kahdet pitkät kalsarit ja purjehdushousut oli liikaa. Vaasaan mennessä oli toisinaan vielä kolmaskin välikerros. Alkaakohan kesä tulla?

Vaihtelevasta tuulesta huolimatta matka kuitenkin eteni, eikä sitä kaikkiaan paljon ollutkaan. Rantauduimme iltapäivästä Bergö-nimisen saaren eteläkärjessä olevaan vieraslaituriin. Satamaa ylläpitää Maalahden kunta. Rannalta löytyy vessa, suihku, pieni ruoanlaittopiste, jäteastia ja septitankin tyhjennyslaite, kaikki vapaasti käytettävissä! Mökistä löytyy vapaaehtoista maksua varten lipas. Kovasti vaikuttaa EU-rahoitetulta satamalta. Sitä rahaa on siis käytetty hyväänkin tarkoitukseen.

Vesillä taas!

Bergön laituri, sateenkaari ja Naminami ainoana veneenä

Linnunpesä kiinnityspollarin juurella

Hetkeen ei ole käyty uimassa näiltä tikkailta

Asettumista, asiointia ja askareita

Vene ajautuu nopeasti kaaokseen, ellei kaikille tavaroille ole tarkasti omaa paikkaansa. Ja vaikka olisikin, epäjärjestys valtaa vähitellen paikat. Purjehtiminen on tässä hommassa parasta, mutta välillä on hyvä pysähtyä laittamaan paikat kuntoon, huoltamaan varusteita, pesemään pyykkiä ynnä muuta. Nyt on siihen hyvää aikaa.

WSF eli Wasa Segelförening on aiemminkin osoittanut ystävällisen luonteensa. Tultuamme paikalle, satamatoimiston edessä ei näkynyt polkupyöriä, joista olin jo reilusti aiemmin ollut yhteydessä. Ajattelimme, että asia hoituu varmasti heti alkuviikosta. Tuomas mainitsi asiasta jollekulle satamanosturin luona hääränneelle miehelle. Siltä seisomalta lähdettiin kohti "ylävajaa", josta pyörät löytyivät. Ne olivat kuitenkin lukossa. Mies sanoi, että soittaa seuraavalle yövahdille, että hoitaisi pyörät käyttökuntoon.

Asia vaikutti olevan siis hyvällä tolalla. Lähdimme kävellen kaupungille mutta emme olleet ehtineet kävellä kuin parisataa metriä, kun samainen mies pysäytti autonsa kohdallemme ja pyysi nousemaan kyytiin; hän veisi meidät keskustaan, kun oli muutenkin sinne menossa. Palattuamme parin tunnin päästä kolme polkupyörää odotti telineissä lukittuina, ja Anu sai avaimet käteen käytyään toimistolla. Mies oli sittenkin itse hoitanut pyörät meille valmiiksi.

Nyt meillä on kulkupelit, joilla on hyvä kulkea asioilla. Tänään maanantaina tulikin ajettua reilusti toistakymmentä kilometriä, kun oli asiaa sinne ja tänne.

Power cupkin lähestyy, ja sen merkeissä Tuomas tapasi maanantaina Timo Mustilan, joka on Vaasan Kiiston varapuheenjohtaja ja Power cupin tiedotusvastaava. Pari palaveria olisi vielä ennen Powerin alkua mutta aikaa jää onneksi muuhunkin. Anu ja Linnea kävivät ostelemassa viimeisiä tarvittavia varusteita.

Kovat tuulet jatkuvat. Puuskat ujeltavat mastoissa, ja vaikka satama on suojainen, vene huojuu puolelta toiselle kuin jolla. 

Sunnuntaina (31.5.) raskaat pilvet roikkuivat Vaasan yllä. Vettäkin tuli ajoittain rajusti.

Lopulta saatiin uusi invertterikin toimimaan.

Vaasaa kohti

Ennusteiden mukaan tuulen piti hiljentyä iltapäivällä lähes olemattomaksi ja kääntyä vastaiseksi. Olisi pitänyt toimia sen mukaan. Kuljeskeltiin sen sijaan kylillä geokätköjen perässä ja kiireettömästi valmistauduttiin lähtöön.

Alkuun saatiinkin hyvä lenssi, sitten iltapäivällä kävi kuten pitikin: tuuli loppui mutta isohkot aallot jäivät keikuttelemaan venettä. Matkaa jäljellä siinä kohdassa noin 40 mailia. Ennen Vaasaa korkeintaan kaksi siedettävää paikkaa, jonne meidän syväyksellämme pääsisi. Niinpä rautagenoa joutui hommiin.

Aurinko laski kun oltiin Vaasaan johtavan syväväylän alussa. Wasalinen matkustajalaiva lipui syväväylää kohti satamaansa, kun me puikkelehdittiin varsin epämääräisesti merkittyä matalahkoa pienveneväylää. Laituriin päästiin varttia ennen puoltayötä.

Unta ei tarvinnut pitkään etsiä.

Elämää säätiedotusten kanssa

Aaltoennusteita, tuulidiagrammeja, 3D-sääkarttoja, satelliittikuva-animaatioita ynnä muita on tarjolla ilmaiseksi tai pientä rahaa vastaan niin paljon, että päivä menisi helposti vain niitä läpikäydessä. Olennaisen tiedon saa kuitenkin Ilmatieteen laitoksen julkaisemasta säätiedotuksesta merenkulkijoille eli muutaman virkkeen mittaisesta tekstistä. Radio Suomi julkaisee oman askeettisen merisäänsä kuusi kertaa vuorokaudessa.

Internetistä "luettavan" ennusteen houkuttelevuus perustuu ainakin osittain vakuuttavaan esitystapaan, jos se siis vakuuttaa. On myös tyrmäävää tarkkuutta kertoa vuorokauden päähän ulottuvia tuuliennusteita kymmenesosien tarkkuudella, esimerkiksi 7,3 m/s. Se jos mikä vakuuttaa – jos vakuuttaa. Sen rinnalla ilmaisu "etelänpuoleista tuulta 4–8 m/s" tuntuu kovin vanhanaikaiselta.

Toinen syy houkuttelevuuteen on mahdollisuus paikkakunta- tai koordinaattipohjaiseen ennusteeseen. Kun ennusteen otsikkona lukee vaikka Kaskinen, jossa juuri ollaan, tulee olo, että ei luekaan enää ennustetta vaan faktaa.

Purjehtijan näkökulmasta vallitsevan sään suuntaviivat ratkaisevat sen, lähdetäänkö merelle vai jäädäänkö satamaan. Paikalliset sääilmiöt voivat kuitenkin muuttaa todellisuutta veneessä huomattavasti. Niistä ennusteet eivät kerro mitään, eivät edes ne paikkakuntakohtaiset. Näitä ovat esimerkiksi tuulen kanavoituminen salmissa, tuulen hetkellinen yltyminen tai moinaaminen läheisen pilven vaikutuksesta ja suunnan muuttuminen rantaviivan tai niemen kärjen tuntumassa. Joskus käy niinkin, että hyvän purjehdustuulen ennusteesta huolimatta vain tulee pläkä, ilman mitään selkeää syytä tai ainakaan selitystä. Purjeiden läpsyessä velttoina ennusteessa mainittu 7,3 m/s tuntuukin lähinnä koomiselta.

Koko ajan on siis arvioitava olosuhteita ja pantava merkille muutoksia. Reagoitava muuttuneisiin olosuhteisiin, joskus nopeastikin, vaikka ennuste ei kertonut mitään sellaisista.

Aaltoennuste on olennainen myös, varsinkin jos lähtee ylittämään tai lähtee etenemään kaukaiseen kohdesatamaan eikä matkalla ole mitään paikkaa, mihin mennä olosuhteiden muututtua kohtuuttomiksi.

Aaltoennusteisiin pätee sama kuin muihinkin ennusteisiin: joskus pitävät paikkansa, joskus eivät. Aaltoennusteen mukaan piti Selkämerelle nousta illaksi liki puolitoistametrinen aalto suurimpien ollessa reilusti yli kaksimetrisiä, mutta todellisuus oli toisenlainen: vallitseva aallonkorkeus 0,3 m, suurimmat 0,5 m. Merellä olleen onneksi ennuste meni pieleen noin päin.

Ennusteita pitää myös osata käyttää oikein. Perinteinen virhe on lähteä merelle maaennusteiden perusteella. Olosuhteet ovat merellä aina kovemmat, ja tuulensuunta voi poiketa reilustikin maaennusteeseen verrattuna. Kännykkään saa myös hienon tuuliennustesovelluksen, joka näyttää laskennallisen ennusteen koko maapallolle (GRIB). Sen apu on valtameripurjehduksessa varmasti korvaamaton mutta Itämeren olosuhteissa, varsinkaan rannikon tuntumassa, sillä ei ole mitään käyttöä. Sovellus näyttää kuitenkin uskottavasti myös Itämeren alueen tuulet, joten jos taustaa ei tiedä, saattaa mennä pahasti pieleen.

Maapallon kolme kertaa purjehtien kiertäneet Pehr ja Märtha Sandström kertoivat Örnsköldsvikin satamassa muutama vuosi sitten, että ainoat sääennusteet heille tuotti ilmapuntari veneen salongissa. Ei toki ollut nettikään käytössä, ainakaan kahdella ensimmäisellä kierrolla mutta pointti onkin se, että hitaalla purjeveneellä ei säärintamia pääse karkuun vaan ne on otettava vastaan. Tämä pätee valtamerellä, kun taas lähempänä rannikkoa on mahdollista olla lähtemättä tai jäädä aiottua aiempaan satamaan. Siinä mielessä sama pätee rannikonkin tuntumassa, että kaikkeen on kuitenkin varauduttava. Vaikka satamaan tai turvasatamaan olisi matkaa vain 5 mailia, se on kuitenkin tunnin matka, jonka aikana pitää pärjätä kaikissa keleissä.

Mainittakoon vielä, että perinteistä radion ääressä istumista ei kannata väheksyä, sillä kovin kauas rantaviivasta ei tarvitse mennä, kun tietoverkkoyhteys jo katkeaa. Radio kuuluu kuitenkin kauas avomerelle, varsinkin jos antenni on maston päässä.

Mentiin...

...Kaskisiin...

Frank W oli meitä vastassa.

Aamulla tunnelma Kasalassa oli siedettävä. Tosin kännykameran vedenpitävä kuori ja sen linssinsuoja aiheutti oman mausteensa tunnelman välittymiseen linssiheijastumien muodossa.