Naminami vihdoin ulkona

Naminami pääsi hallista pihalle 8.5. Traktorin nostolaitteen ja ovien karmien väliin jäi joitain senttejä tyhjää eli riittävästi. Olisi kannattanut jäädä kotiin, sillä ammattimiehet hoitavat homman eikä jännittäjiä tarvita häiritsemään työntekoa.

Lauantaina palautettiin sisätiloja: kiinnitettiin sisäverhoilua, kaappeja ja hyllyjä. Talven aikana sisälle leijaillutta kansiliima- ja tiikkipölyä imuroitiin ja pyyhittiin. Mitään koloa ei unohdettu. Toistaiseksi vähäiset tavarat löysivät omat paikkansa, ja sisällä alkoi muutenkin näyttää kuin asutulta. Viimeiset kaidejalatkin liimattiin ja pultattiin paikalleen.

Puolisen vuotta salongissa ja hyteissä vallinnut kaaos on nyt vaihtunut järjestykseen ja siisteyteen. Enää eivät työkalut, likaiset vaatteet, teippirullat, tiikinkappaleet eivätkä epämääräiset ruuvit loju pitkin poikin. Pölyn hunnuttamat pinnat loistavat nyt kirkkaasti.

Paljon on töitä vielä tekemättä mutta hyvässä vauhdissa ollaan!

Istumalaatikko valmis ja muutakin

Joulukuun 19. päivänä ihmeteltiin ensimmäinen tiikkirima kourassa, miten siitä ja sen kavereista saataisiin aikaiseksi uusi istumalaatikko. Huhtikuun 27. päivänä viimeiset tiikkitapit hiottiin ja lopputulos viimeisteltiin. Samoihin aikoihin saatiin kulkusillan RST-osat koekiinnitykseen. Varsinainen kansikin alkaa näyttää siltä, että pikoihin saadaan vene ulos hallista.

Taltta katkaisee liiat pois.

Jotkin tiikkitapit maastoutuivat lähes näkymättömiksi...

...kun taas toiset näkyvät paremmin.

Kulkusillan pyörä sovituksessa.

Kevät etenee ja vene myös

Ennenaikainen kevät on tuonut tutun kuhinan telakalle. Talviuniset veneilijät kiskovat pressuja  veneiden päältä, kun osa jo vahaa kylkiä ja kiireisimmät laskevat veneitään ja nostavat mastoja. Pari teräsrunkoista venettä talvehti meressä ja ne ovat jo lähteneet.

Meidän suunnitelmiimme riittää, että saadaan vene veteen toukokuun puolessavälin. Monena aiempana vuotena on oltu vesillä jo vappuna mutta nyt on toinen tilanne.

Istumalaatikko on parin tunnin hommaa vaille valmis eikä Esallakaan kannen kanssa enää kauan mene. Moottori on tilattu Espanjasta ja jos se saapuu ajoissa, on mahdollista, että saadaan sekin vielä vaihdettua.

Kansiliima levitetty kampalastalla.

Ruuvien ja lyijyn yhteistyö takaa hyvän puristuksen.

Katosta apua vinojen pintojen puristukseen.

Styyrpuurin kansi saumattuna muttei hiottuna.

Ruuvinreiät tapitettu.

Istumalaatikon edistyminen

Vielä liimaaminen ja reunojen saumaaminen.

Vanha tiikki ruorin alla näytti tältä.
Nyt muutetaan ulkoasua.

Mitoittamisen onnistumiseksi piti kaivaa muistista
geometrian lainalaisuuksia ja kaapista astelevy.

 

Lopputulos ennen rimojen liimaamista ja saumaamista.

Kulkusilta

Kulkusilta on nyt siinä pisteessä, että enää tarvitaan renkaat ja kiinnityskoukut. Reisilankkujen liimaaminen ohuista tiikkisäleistä, melkein viiluista, vei ehkä eniten aikaa. Pienten kalikoiden jyrsiminen ja hiominen pienillä toleransseilla ei onnistu hetkessä. Toivottavasti silta palvelee kauan, ja Robikin suostuu kulkemaan sitä pitkin veneeseen ja sieltä pois.

Tuli kokeiltua, että kestää ritisemättä ainakin 73-kiloisen kulkijan.

Ompeluhommia

Takahytit ovat pienet, kuten 33-jalkaiseen veneeseen voi kuvitella. Ne on kuitenkin suunniteltu niin, että tiukan paikan tullen kummassakin voi yöpyä kaksi henkilöä ja melko kevyestikin, jos nukkujat ovat lapsia.

Hyttien kulkuaukoissa on taitettavat levyt, jotka alas käännettyinä mahdollistavat hyttiin kävelemisen (kumartuneena) mutta ylös taitettuina ne lisäävät nukkumispinta-alaa. Ainoa ongelma oli vain se, että levyihin ei ollut patjoja. Niinpä kävimme Raision Muovikumissa ostamassa mittatilauspatjat ja tarvikkeita verhoilua varten. Ompelukoneet surraamaan, ja nyt on patjat odottamassa nukkujia. Voi olla, että ovat sentin pari alkuperäisiä korkeammat mutta koska ovat pääpuolella, tuskin haittaa.

Pala kerrallaan

Perämiehen kaareva penkki edellytti toisenlaista työnkulkua kuin muut istumalaatikon osat, koska se on ainoa osa, joka ei ole tasomainen. Ratkaisuksi nousi vuorata penkki paperilla, johon yksittäin sahatut rimat liimattiin kuumaliimatipluilla kiinni, että kokonaisuuden voi saumata paikalleen. Koska rimat ovat reunaolaksia muutaman millin paksumpia, tiikit voi hioa koneella liimaamisen jälkeen.

Naminamissa ei ole ollut tiikkiä kulkuaukon edessä kynnyksenä. Nyt sellainen tulee. Joissain Joneissa sellainen on nähty, myös 30-jalkaisissa.

Perämiehen kaareva penkki rakentuu rima rimalta.

Kulkuaukon eteen tuleva tiikkikynnys.

Näistä kalikoista rakentuu kulkusilta.