Päivityksiä

Myös pieniä juttuja on tullut tehtyä, joista ensimmäisenä keula-ankkurin vinssin säätökapulan vaihto jalkakytkimiin. Muuten ei ehkä olisi vaihdettu, mutta kapula halkeili ja johto myös, vaikka ikää oli kolmisen vuotta. Käsisäätökapulassa on puolensa, mutta nyt mennään jalkakytkimillä.

Näyttää 20 vuotta vanhalta mutta oikeasti on vain 3 vuotta vanha.

Vanhaa johtoa ei selvästikään ole suunniteltu meriolosuhteita varten.

Suunnittelua, sovittelua ja mallailua...

Kytkimet paikallaan

Navigointipöydän kaapissa on paljon tilaa mutta se oli hankalasti hyödynnettävissä. Pieni vetolaatikosto hyödyntäisi epämääräisen muotoista tilaa tehokkaasti. Sen mitoittaminen vain oli aika työläs projekti, vaikka laatikot itsessään ovat suorakaiteen muotoisia joka suuntaan.

Puuvalmiit laatikot menossa kokeiluun.

Lakatut laatikot paikallaan.

Helmikuun myrsky toi yllätyksen: maston vieressä kasvavan valtavan kuusen kaksihaarainen latva katkesi ja putosi maston päälle. Tilannetta tuumailtiin porukassa ja lopulta paikalle kutsuttiin myös vakuutustarkastaja ja asiantuntijaksi Timo Telkola.

Vaikka alussa vaikutti ankealta, maston koeponnistus osoitti, että mastoputki on ehjä ja kunnossa, mutta vantit olivat kärsineet tappioita, samoin kuin alemman saalingin valu-alumiininen pää, joka oli katkennut. Vaikka osa vanteista olikin kunnossa, pantiin kaikki vaihtoon. Hintaa remontille tuli liki 1800 €, josta vakuutus maksoi 60 %:n ikäpoiston ja 500 €:n omavastuun jälkeen huimat 200 €. Kyllä tuli hyvä mieli, ettei ole maksettu vakuutusmaksuja turhan päiten...

Tapaus "Peräsin"

Syksyllä 2017 päätettiin pohjaremontin lisäksi huoltaa myös peräsin, jossa oli merkkejä kosteudesta. Missäpä peräsimessä ei olisi merkkejä kosteudesta...

Hiekkapuhallus paljasti peräsintä korjatun joskus aiemminkin.

Peräsin kannettiin halliin kuivumaan. Alaosa oli selvästi kostea eikä siinä pysynyt maalikaan kunnolla. Ajatuksena oli poistaa peräsimestä maalit ja sittemmin paljastuneet pakkelit, ja ehkä myös avata ja katsoa, missä kunnossa se on sisältä.

Rälläköinnin myötä selvisi, että peräsintä on joskus korjattu aika paljonkin, sen verran paljon kittiä siinä oli.

Alaosa oli kauttaaltaan märkä ja pehmoinen: rälläkän hammas vei laminaattia varsin kevyesti.

Jossain vaiheessa talvea alkoi kummastuttaa, kun kosteus ei ollut haihtunut. Halli oli aika kylmä, joten peräsin tuotiin kotiin lämpimään autotalliin ja vauhditettiin hommaa lämmittimellä. Muutaman päivän lämpökäsittelyn jälkeen nenä paljasti, että kyse ei ollutkaan kosteudesta vaan peräsimen sisään oli joskus päässyt vaseliinia, rasvaa tai öljyä. Miten ihmeessä, jää varmaankin ikuiseksi mysteeriksi.

Vähitellen selvisi, että peräsintä ei voi korjata. Läpeensä rasvoittuneessa kuidussa ei uusi korjauslaminointi ikinä pysyisi. Edessä oli siis uuden peräsimen tekeminen.

Telakoitsijalla oli pinta-alaltaan samankokoisen peräsimen muotti, mutta modifioitavaa olisi jäänyt aika paljon, mm. akselin sijainnin suhteen. Homma jäi. Sitten alkoi alkuperäisen muotin metsästys. Pian selvisi, että Maestro Boats oli ehtinyt jo hävittää Jonin runkomuotin mutta oliko peräsinmuotti vielä jäljellä? Muutaman sähköpostin ja puhelinsoiton jälkeen selvisi surullinen fakta: peräsinmuottikin oli hävitetty.

Alkoi muotin valmistus vanhaa peräsintä hyödyntäen. Kaupasta halpaa pakkelia ja hiontatyökalun valmistusta. Unikin tuli paremmin vasta, kun edessä oleva outo ja uusi työvaihe hahmottui mielessä.

Kovin pitkälle en kuitenkaan ehtinyt, kun sähköpostilaatikko kilahti: aurinko oli sulattanut Maestro Boatsin hallin seinustalta lunta, jonka alta pilkotti – Jonin peräsinmuotti! Pakun nokka kohti Kokkolaa ja muotti kyytiin!

Liki satakiloinen peräsinmuotti ja vieressä peräsin, joka osoittautui myöhemmin ei-alkuperäiseksi.

Huolellisen pesun jälkeen muotti vahattiin neljään kertaan muottivahalla.

Jätettiin peräsimen teko suosiolla ammatti-ihmisen hommaksi. Muottivahan vedin ja kiillotin itse, mutta Martinin Esa teki itse peräsimen.

Vanhan peräsimen rälläköin auki saadakseni akselin uusiokäyttöön mutta myös mielenkiinnosta, mitä sen sisältä löytyisi. Avaaminen paljasti, että ohjattavuus oli säilynyt viime vuosina lähinnä hyvän onnen kautta. Akseli ei nimittäin ollut "kiinni" laminaatissa mitenkään: ei mitään poikittaistukia, vain kaksi pientä pulttia alemman laakerin alapuolella. Tämä peräsin ei varmasti ollut alkuperäinen, Mäntsälässä tehty.

Nämä kaksi pulttia pitivät lavan ja akselin kimpassa...

Uusi peräsin täytettiin Sicomin DM 02 -epoksivaahdolla, jolla on hintansa mutta joka ei ime vettä. Pohjatyöt tuli tehtyä sen verran hyvin, että viimeisteltävää jäi hyvin vähän.

Uusi peräsin istuu paikalleen kuin hanska, ja vaikka korkeuden suhteen tulikin pientä säätämistä, lopputulos on erittäin tyydyttävä.

Nyt on akselissa kunnon poikittaistuet.

Valmis peräsin.