Eka

Lähtöaamu valkeni pilvettömänä, kuten monet aiemmatkin päivät. Kurvattiin Raisionlahden kautta hakemassa menovettä rautagenoaan, jota mennessä tarvittiinkin, kun tuuli pysyi mietona ja vastaisena.

Olisi menty kauemmas luonnonsatamaan mutta tuulensuunta "pakotti" jäämään melkein kotinurkille eli Pähkinäisiin. Monena vuonna tämä on ollut ensimmäisen retken ensimmäinen kohde. Viime vuonna ei ollut, nyt taas on. Yksi purjevene oli meitä ennen laiturissa ja toinen tuli illan mittaan. Hiljaista siis.

Luontopolkuja tepasteltiin ristiin rastiin sulatellen kahviossa nautittua valkosuklaapiirakkaa. Tavoitteena oli nähdä parittelevat kyyt, mutta tavoitteeksi jäi. Sen sijaan nähtiin rantasipejä, telkkiä ja sorsapari. Myös kurkien ääniä kuului useaan otteeseen. Ai niin, ja Epusta löytyi neljä punkkia.

Illalla saunaan ja uimaankin, vaikka laituri oli vielä laittamatta. Merivesi on noin 10-asteista, joten hyvin tarkeni.

Pihlajan lehdet puhkeavat.

Illalla saattoi huomata, että vielä on kevät eikä kesä; auringon laskettua ilma viileni nopeasti ja siksi tuli hipsittyä veneen uumeniin.

Naapuriveneet starttasivat heti aamusta ja me jäimme ainoana veneenä laituriin. Käytiin saaren itäpuolen kallioilla kävelemässä. Mitään mainittavaa ei nähty, ellei upeita maisemia lasketa.

Piakkoin mekin irrotimme köydet ja heti Pähkinäistensalmessa nostimme purjeet. Tuuli oli vaatimatonta ja suunnaltaan vaihtelevaa, kuten kapeikoissa aina, mutta pikku hiljaa vauhti parani ja päästiin jo mukavasti etenemään. Veneitäkin näkyi siellä täällä, varsinkin Airistolla.

Saattoi tulla hieman väriä naamaan, sen verran tarmokkaasti aurinko jakoi energiaansa. Tarmokas oli meininki myös Viheriäisten telakalla: veneitä oli laskettu useita ja laiturit alkoivat täyttyä.

Tuuli tyyntyi kokonaan.

Loimu-risteilyn kunniaksi Loimu-lippis; muut loimulaiset risteilivät isommalla aluksella.

Pähkinäisten rantasauna

Näkymä Pähkinäisten huipulta

Lentokoneiden nimmarit sinitaivaalla